Tärpän ja Pojun tokot

Suorastaan luxusta treenata treenikaverin kanssa, eilen ja tänään treenasin Annen kanssa.

Tärppä:

Luoksetuloon nyt seuraava suunnitelma, stoppia lähden nyt parantamaan takapalkalla ja takapalkasta aiheutuvaa maahanmenon jumitusta yritän saada pois sillä että juoksen palkkaamaan ruualla maahanmenoista ja sitten vasta takapalkalle vapautus. Lisäksi seisomista sekä maahanmenoja kokeilen tehdä vaihtelevissa järjestyksissä jotta pysyisi kuulolla eikä lähde liikaa ennakoimaan.

Luoksetulon seisomisessa on tosi etupainonen, siihen kokeilen jos paranisi yhtään tekemällä treeniä jossa tärpän seistessä vedän sitä kevyesti pannasta itseäni kohti ja heti kun vastustaa/siirtää painoa taakse vapautus takapalkalle.

Ruudussa tulee heti ulkona isossa tilassa hidasta top-käskyyn reagoimista. Sitä työsten edelleen vanhalla kaavalla, appari heittää palkkaa mun top-käskystä keskelle ruutua. Ja lisäksi lyhyeltä matkalta ruudun paikan tarjoamistreeniä, siinä tarjosi hyvin oikeaa paikkaa.


Liikkeestä istumista tein nyt seuraamisesta opettaen siihen päämerkkiä avuksi. Ensin tein useamman toiston pelkkää istumista, se ei vie treeniä eteenpäin. Lopettaa heti kuuntelun kun toistetaan samaa ja sitten tekee vääriä asentoja vaikka maahanmenosta ja seisomisesta joka normaalisti varma. Pakko siis tehdä sekaisin. Tänään oli myös ongelmia kiertämisen kautta tehdä istumista (vääriä asentoja) joten pitää ihan ylipäätän tehdä vaihtelivista ja paljon erilaisista tilanteista jääviä sekaisin että saa ne varmaksi.

Tunnari otettiin kertaalleen kisamaisesti, se oli ok.



Poju: Poju treenasin tänään lyhyesti. Ensin vähän liikkeestä seisomista. Lelun ollessa kädessä vouhkasi lelua niin paljon että aivot jäi johonkin muualle. Lähdin sitten tekemään namipalkalla ja hetin lelun treenikassille, joka olikin Pojulle hankala tilanne. Vaikeaa oli saada ajatukset irti lelusta. Oikeastaan treenattiin sitten sitä että pystyy luopumaan leluajatuksesta. Teki kyllä hommia, mutta ei ollut täysillä läsnä. Lopuksi vielä tein harjoituksen jossa heittelin kentälle useita leluja ja palkkasin itsellä olevaan leluun kun teki mitä pyydettiin. Tämä meni aika kivasti, mutta ehdottomasti pitää treenata lisää että oppii luopumaan kunnolla.

Väriestejuoksu

Toisinaan on kiva tehdä jotain ihan muuta kuin koiriin liittyvää. Me kävimme koko perheen voimin Turussa Väriestejuoksussa ja hauskaa oli! Ensin mietittiin jätettäisiinkö koko juoksu väliin koska ei oltu suurista alkukesän aikeista huolimatta käyty kesän aikana juoksemassa. Päätettiin kuitenkin lähteä koko perheen voimin ja mennä sitten tietenkin Mintun tahtiin. Hyvin pystyi osallistumaan lapsenkin kanssa tapahtumaan, ne esteet mitä Minttu (tai minä;) ei rohjennut mennä oli helppo myös kiertää. Ehdottomasti mennään toistekin! 

Tokon treenitauko ohi!

Tokon treenitauko on nyt pidetty ja Tärppä, Poju ja minä pursuamme kaikki intoa päästä taas treenaamaan. 

Tämän illasta treenistä muistettavia asioita. 

Tärppä:

Liikkestä istumisen ongelma on edelleen vain seuraamisen yhteydestä. Siihen lähden tekemään pääapua helpotukseksi.  

Ruutu pelitti kivasti. Koska jo aikoinaan olen kantapään kautta oppinut että mitään toimivaa ei kannata lähteä muuttamaan niin pitäydyn siinä viisaudessa ja keskityn ruudussa merkin parantamiseen (pysähdyksen ennakointi) sekä tietenkin siihen että ruutuun meno säilyy hyvänä. Ja uutena taidan opettaa myös suoraan maahanmenon. 

Poju:

Perusasennoissa helposti vie perän mun selän taakse tai jos tulee suoraan niin korjaa sen taakse. Siihen treeniä ja palkkauksia oikeista. 

Seuraaminen oli hyvää kun lelu oli piilossa. Nyt täytyy vain saada säilytettyä se tuollaisena. Seuraamiseen täytyy ottaa se nyt lennosta että saa työstettyä perusasentoon tuloja.

Liikkeestä maahan seuraamisesta oli hyvä. Maahanmeno voisi olla nopeempi, siihen lähden nyt kokeilemaan lelupalkan sijaan namipalkkaa. Lopun perusasentoon tulo tosi nopea :)

Liikkeestä seisominen hyvä ilman seurauttamista. Seuraamisen yhteydestä tarvii käsiavun, mutta tämä oli nyt toinen kerta kun seuraamisesta tehtiin seisomista joten ei ihme. Pitää muistaa treenata erikseen myös paikalla seisomista. Sekä hyppyä varten kauempana seisomisia. 

Noutoon nopeita palkkauksia kapulan nostosta niin ajoittain esille tuleva ruma kapulalle meno voisi korjaantua sillä.

Hitsi kun oli hauskaa treenata taas tokoa!!!

Poju harjoittelemassa Takujen agilitykisoissa pienen tokotreenin jälkeen rauhoittumista ja sehän sujuu jo kivasti.

Ruotsin reissulta kuvia

Tässä meidän retkikunnan nelijalkaiset. Mikon Ykkönen ja Kiia ja meidän Flow, Tärppä, Pampula ja Raksu

Ja tilanne hetkeä myöhemmin kun Tärppä ilmeisesti venäytti ranteensa autoille palatessa.

Furuvikin eläintarhassa ehdottomasti ihanimpia otuksia olivat vuohet. Ehkä siksi kun niillä tuntui olevan olot kivoimmista päästä. Suurinta osaa eläimiä katsellessa tuli vain surulliseksi niiden puolesta.

Sunnuntain kisojen lopputulos :) 

Ehkä jo hieman väsyneet matkalaiset odottamassa hotellin respassa. Tämä kokoonpano sai kyllä hupaisia katseita. 

Tärppä katselee lumoutuneena aaltoja hytistä. 

Koska Tärppä lepää parhaiten siellä missä mäkin olen ja hotellin ravintolaan ei saanut ottaa koiraa niin Tärppä odotteli juuri ravintolan ulkopuolella kun oltiin itse syömässä. 

Tärpän SM-kisat ja Ruotsin reissu

Blogin kirjoittaminen on ollut pitkään tauolla, enkä jaksa alkaa kevään ja alkukesän kisoista kirjoittamaan, joten hieman SM :stä ja Ruotsin kisareissusta tekstiä.


SM:ssä selkeät ja yllättävät ja harmittavat virheet tapahtui Z:ssa jossa istuminen jäi tekemättä sekä hyppynoudossa Tärppä kolautti takasin tullessa esteeseen.

Z:ssa järjestys oli maahan, seiso, istu. Maahanmeno oli melko hidas, seisominen ok mutta näytti hieman epävarmalta videolta katsottuna. Istuminen oli siten että edessä oli ruutu ja luoksetulo kehä, en tiedä olisiko siitä häiriintynyt jotenkin? Seuraamisessa ei ollut niin läsnä mitä treeneissä on ollut. Luulen että isoin jähmeyden aiheuttaja oli mun jännitys, eka kehä ja eka liike ja muistan jännittäneeni enemmän kuin muissa. Arvosana 6.

Hyppynoudossa kolautti hieman takaisin tullessa. Arvosana 8

Tunnari meni hienosti, siitä 10. Otti heti omalla tultuaan sen suuhun ja lähti ripeästi palauttamaan.

Ruutu meni omasta mielestä hyvin. Jouduin toki antamaan pysäytyskäskyn melko aikaisin. Arvosana 8.

Luoksetulon stoppi Tärpäksi aika hyvä ja maahanmeno hyvä. Silti yllätyin että saatiin 8,5 , itse en olisi antanut niin paljoa.

Kakeen valmistelin jotenkin huonosti, Tärppä ei ollut kunnolla läsnä perusasennossa ja ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Joten lisäkäsky siihen. Seiso-istu vaihdossa hieman tuli eteen. Arvosana 9, joka selittyy tuomarilla.

Kauko-ohjaus hyvä omasta mielestäkin. Siitä 10.

Seuraaminen oli videolta katsottuna aika kivannäköistä siihen verratuna mistä ollaan lähdetty. Edelleen se on kuitenkin meidän isoin työstettävä liike. Arvosana kuitenkin 8.

Paikka istuminen 9, oli ollut levottoman näköinen ja kerran liikuttanut toista etujalkaa.

Paikka makuu ilmeisesti hyvä, arvosana 10.

************************************************

Kunnon reissussa pitää olla aina isompaa tai pienempää säätöä ja tätä kaavaa mekin noudatettiin. Ruotsin kisat oli vähällä jäädä alkuunsa kisaamatta. Perjantai aamuna oltiin Ruotsissa ja tarkoitus oli viettää päivä huvipuistossa lasten kanssa. Sitä ennen lähdettiin käyttämään koirat kävelyllä kivalla niitty/puistoalueella ja saivat juosta vapaana. Takaisin päin tullessa Tärppä alkoi yhtäkkiä pahasti ontua toista etujalkaansa. Kannettiin se autoon ja se ei halunnut juuri ollenkaan laittaa painoa jalanpäälle. Ainoastaan hieman varpaille. Rannetta ei halunnu ollenkaan taittaa. Lähdettiin äkkiä metsästämään kylmäpakkausta. Apteekki joka löydettiin aukeisi vasta hetken päästä jotrn ensiavuksi Marko meni hotelliin kastelemaan pyyhettä kylmällä vedellä. Kun apteekki vihdoin aukesi siellä ei ollut lainkaan kylmäpakkauksia! Onneksi kauppa oli vieressä ja sieltä sai pakastehernepussin. Kylmä selvästi auttoi, mutta pientä turvotusta tuntui olevan ranteessa. Onneksi olin ottanut laserlaitteenkin mukaan ja hoidin myös sillä rannetta. Ajettiin palan matkaa ja Uppsalasta taas etsittiin apteekkia että saadaan uudelleen kylmättyä jalkaa. Päivä kuluikin paljon Tärpän jalan hoidon merkeissä, onneksi sentään päästiin lasten kanssa edes vähän huvittelemaan Furuvik nimiseen paikkaan joka oli lähellä kisapaikkaa ja meidän hotellia. Illalla jo Tärppä liikkui ontumatta ja päästiin osallistumaan viikonlopun kilpailuihin.

Ruotsissa kisaaminen oli jännää, on aivan eri kisata tokossa ulkomailla entäkuin agilityssä. En muista koska olisin jännittänyt kisoissa niin paljon kuin Ruotsissa ekana kisapäivänä. Musta tuntui että lähes kaikki mun energia meni siihen että ymmärränkö mitä puhuvat mulle kehässä :). Ehkä se oli syynä siihen että Tärppä paikalla makuusa pomppasi istumaan heti kun menin piiloon, sitä se ei ole koskaan tehnyt treeneissä eikä kisoissa. Ykkönen jäi yhden pisteen päähän. Sunnuntaina oli jo paljon helpompaa, liikkuri oli eri ja paljon selkeämpi enkä joutunut lähtemään ekana kuten lauantaina.

Agilityssä kisatessa on saanut tottua että Ruotsissa ei ole niin pilkun tarkkaa tuo sääntöjen noudattaminen. Ja tietenkin joitain muitakin sääntöjen puitteissa olevia eroja siellä on. Tässä muutamia mitä tuli meidän käymissä kisoissa vastaan :)

- seinällä ollut lähtölistan näköinen osallistujaluettelo ei ollutkaan lähtölista. Lähtöjärjestys arvottiin ainakin meidän näkökulmasta erikoisella tavalla. Ensin tuomari ja liikkuri piti jonkinlaista kilpailun avausta ja sitten luulimme että alkoi jonkinlainen arpajainen :). Pöydälle oli levitetty erilaisia kirjoja ja siitä jokaisen piti vuorollaan käydä hakemassa itselleen yksi. Kävin vuorollani hakemassa omani ja kohta multa kysytiin että mikä numero? Hetki ihmeteltiin kunnes tajuttiin että kappas pitää avat kansi siellä oli post it lapulla kilpailunumero :). Mulle pahin mahdollinen kun ei pääsisi näkemään yhtään suoritusta ennen omaa.

- Liikkeiden alussa liikkuri joko ilmoitti että liike alkaa, kysyi vanhaan tapaan oletko valmis tai sitten ei kumpaakaan noista vaan aloitti liikkeen käskytyksen.

- Seuraamisessa ennen paikalla käännöksiä liikuri sanoi jonkun lauseen joka tarkoitti että seuraavaksi tehdään paikalla käännöksiä ja sitten käskytti mitä tehdään. Samoin oli sivu- ja eteen- ja taakse siirtymisssä.

- Ruudussa tuomari sakotti lauantaina puoli pistettä kun ruudusta kutsuttaessa käskyn ajaksi käänsin pään, sunnuntaina vähensi siitä kokonaisen pisteen.

- lauantain liikkuri käänteli kauko-ohjaukset kylttiä siten vaihdot oli istu-seiso-maahan-istu-seiso-maahan. Eli seiso-istu jäi tekemättä. Osa kilpailijoista teki kuitenkin tuon seiso-istu vaihdon vaikka sitä liikkuri heille ei näytänytkään ja siitä sai yhtälailla pisteitä :)

Toimitsijat ja kilpailijat olivat kaikki hyvin ystävällisiä ja avuliaita joten oli kiva paikka kisata.

Elämä ottaa, mutta ennenkaikkea se antaa.

Tykkään kirjoittaa enimmäkseen positiivisista asioista, koska negatiivisten asioiden jauhaminen ja niistä valittaminen on enimmäkseen turhaa energian hukkaamista ja negatiivisuuden lisäämistä. 

Tässä viime aikoina olen usein tullut miettineeksi miksi sitä aina välillä tuntee olonsa väsyneeksi. Tai ainakin sellaiseksi että kaipaan omaa rauhaa ja aikaa omille ajatuksille. 

Kun mietin meidän perheen elämää kolme vuotta taaksepäin en enää ollenkaan ihmettele ajoittaista oman rauhan kaipaamista. Itseasiassa tässä vaiheessa voisi olla aika hajallakin ja varmasti olisinkin jos en olisi törmännyt oikeisiin ihmisiin joista Merja on ollut meidän kokoperheen pelastava enkeli. 

Tarkkaan en muista kaikkien tapahtumien järjestystä mutta ainakin listasin kaikki asioita ylös jotka ovat vieneet paljon energiaa ja jonka alan vasta nyt sisäistämään. 

Ensin alkoivat Mintun sairastelut ja siitä tutkimuksissa ja sairaalassa juokseminen.  Kun diagnoosi selvisi monta yötä istuin koneella etsimässä netistä tietoa, koska se tuntui olevan ainoa paikka mistä sitä sai. Selvitin mistä voisi saada apua oireisiin jotka olivat pelottavan kuuloisia kuunnellessa lapsen kertovan niistä mutta kuitenkaan sairaalassa ei kukaan lääkäri halunnut niihin millään tapaa ottaa kantaa koska heidän mukaan diagnoosi ja oireet eivät täsmänneet joten silloin heidän maailmassa oireita ei ollutkaan. Edelleen asioista saa taistella ja usein tuntuu että saa puolustaa sairaalassa ollessa lapsrn etua. Olisi hienoa että sinne mennessä voisi ajatella että nyt hän on ammattilaisten käsissä osaavissa käsissä mutta valitettavasti se ei aina mene niin. Olen oppinut että itse pitää etukäteen tavalla tai toisella ottaa asioista selvää jotta tarvittaessa osaa vaatia sen mikä kuuluukin. Lisäksi koiria ja koiraharrastustani ja sen mukana tuomaa oppia saan kiittää että Minttu pystyy elämään nyt pääasiassa kivutonta elämää. 

Yksi suuri asia mikä meillä kahden vuoden ajan vei suuresti energiaa oli ensinnäkin todeta se että kuinka helposti turvallisuudentunteen pystyy ihmiseltä toinen ihminen viemään. Saimme kahden vuoden ajan tekstiviestejä ja kirjeitä kotiin joiden sisällön perusteella meitä mm. luultiin erään huumeita diilaavan henkilön ystäviksi/tuttaviksi ja joissa myös puhuttiin palkkamurhaajista ja lueteltiin nimiä ketkä ovat tämän listalla. Tällöin ainakin vuoden ajan vähän väliä kotona ollessani tarkistin onhan puhelimeni kokoajan käden ulottuvilla. Kävin mielessäni läpi eri tilanteita miten toimisin jos jotakin tapahtuisi. En myöskään unohda sitä tunnetta mitä voi saada aikaan se kun omalla pihalla ollessa näin auton tulevan pihaa kohti enkä heti tunnistanut autoa. Parissa sekunnissa ehtii käydä läpi uskomattoman ajatusketjun ja punnitsemaan haenko ensin lapsen turvaan pihan toiselta puolen vai haenko Jaakon ensin tarhasta turvaksemme. 

Aikaa taitaa olla kulunut nyt kolme ja puoli vuotta kun satutin agilitytreeneissä nilkkani pahasti. Murtumilta vältyin mutta nivelsiteet menivät pahemman kerran. Kaatumisen yhteydessä nilkka meni johonkin virheasentoon/lukkoon jota silloin lääkärit eivät huomanneet, tämä esti jalalla kävelyn ja varmaankin osittain siitä syystä jalkaan kehittyi massiiviseksi kehittynyt veritulppa koska enhän viitsinyt turhasta "pikkukivusta" mennä lääkäriin valittamaan. Loppujen lopuksi kun kahden viikon päästäkään en vielä pystynyt kulkemaan askeltakaan ilman keppejä ja olin valvonut kivun takia kaksi yötä ja päivisin jalkaa ei voinut pitää kivun takia alaspäin suostuin uskomaan että lääkäriin olisi mentävä. Jalka ultrattiin lääkärissä ja ultraavalääkäri vain totesi että ei askeltakaan ja päädyin tayssiin. 

Reilu vuosi tai kaksi sitten eräänä iltana sain valtavan vatsakivun. Olin saanut vastaavan mutta lievemmän jo kerran aikaisemmin ja silloin kävin keskellä yötä päivystyksessä kuulemassa että kaikki on ok, nyt siis selkeällä logiikalla ajattelin että en lähde nyt mihinkään siinä valtavassa tuskassa että tuskin tämä mitään hengenvaarallista on. Vessan lattialla maatessani, välillä oksentaessa ja nippa-nappa tajuissani vaan huolestuneen oloiselle Markolle muistan sanoneeni että veisi minut sitten päivystykseen jos menen tajuttomaksi :). Pari päivää meni että pystyin kävelemään suorassa sen kokoyön kestäneen kipukohtauksen jäljiltä. Tutkimuksissa selvisi että sappirakossani on reilusti pieniä sappikiviä.

Myös yksi minulle iso asia oli kun jouduin Tärpän kanssa lopettamaan agilityn. Olen ymmärtänyt kuinka tärkeä asia minulle on että saan kilpailla agilityssä, sillä on niin valtavan kokonaisvaltainen merkitys ja nyt kun se ilo vietiin minun neljältäni koiralta peräkkäin niin eihän sitä pysty ohittamaan olan kohautuksella. 

Ja lopuksi kun ilmeisesti meidän perheestä olimme Mintun kanssa tarpeeksi sairastaneet niin tuli Markon vuoro. Puoli vuotta sitten Marko joutui pahaan autokolariin josta selvisi järjellä selittämättömällä tavalla. 

Vaikka tämän kolmen vuoden ajan ajoittain on ollut tosi rankkojakin kausia mutta olen saanut jotain niin paljon tilalle että pois en haluaisi vaihtaa tätä kolmea vuotta. Kuitenkin toiveeni olisi että vaikkapa kolme seuraavaa vuotta voisivat meidän perheelle olla huomattavasti seesteisempää aikaa. 

Aina niin ihana Flow

Flow:n agilityt edistyy kivasti. Pujottelussa ollaan päästy nyt siihen että sekä alussa että lopussa on kaksi ohjuria. Ollaan tehty jo radan yhteydessä jolloin tekee paremmalla asenteella. Myös kaikkia kontakteja tehty radalla. Puomia vain pari kertaa. Nekin parempia radan yhteydessä tehtynä. 

Joka kertaa treenatessa mä nautin siitä että sillä ei ala kiehumaan päässä vaan tekee aina keskittyneesti oman työnsä. Viime viikonloppuna oltiin Promillen treeneissä joissa tuli tosi paljon treeniä, siellä Tuulia treenissä käytin paljon aikaa aan ja keppien tekemiseen jotta tulee tehtyä niitä muuallakin kuin omassa hallissa. Timon treenissä tuli jälleen todettua että en ole vielä itse päässyt päällejuoksukammosta, mutta lienenemään päin se on kokoajan. Flow:n kanssa se niin eri tehdä niitä mitä Tärpän, jotenkin nyt pystyn itsekin uskomaan että pääsen siitä vielä eroon. Mutta sen verran vielä joudun keskittymään niihin että päällejuoksujen jälkeen pitää valita ainakin kisatilanteessa itselle mahdollisimman helppo ohjaus jonka tekeminen ei vaadi niin suurta keskittymistä, muuten homma menee liian vaikeaksi itselle.

Se on iso hiki kun juoksee metsässä LUJAAAAAA!!!!

Uni maistuu hoidon jälkeen. Flow on käynyt nyt pari kertaa Tanja Kotilla ja jotain tosi hyvää Tanja on saanut aikaiseksi Flow:n kropassa. Palautuu selvästi paremmin rasituksesta, selkä on rennompi ja häntä on paljon irtonaisempi ja nousee tyvestäkin enempi ylös.

Ja kyllä Flow välillä tokoileekin, mitä agilitykiireiltään ehtii ja mitä minä jaksan Tärpän ja Pojun treenaamiselta. Treenit ovat vaan niin harvassa että edistyminen on hidasta joten eipä niistä jaksa kirjoitella :).