Tärpän ensimmäinen voittajan koe

Tänään oli sitten Tärpän ensimmäinen voittajaluokan koe! Pisteitä tuli yhteensä 292, sij. 1. 

Paikkamakuu 10

Jätin Tärpän plats-käskyllä makaamaan koska lepo-käsky ei ole vielä riittävän hyvä että toimisi kisatilanteessa ja varsinkin nyt se alkoi hajoamaan kun olin treenaillut viikolla plats käskyä ja sitä että ei laita leukaa siinä maahan. Nyt aloitan teemään kunnolla kuuntelutreeniä plats ja lepo käskyn suhteen.

Nyt siis Meni makaamaan käskyn mukaisesti, mutta ennen kuin olin edes kehästä ulkona oli laittanut leuan maahan. Paikallaolon aikana oli kerran nostanut leuan, mennyt lonkalleen ja laittanut leuan takasin maahan. Liikkeen lopussa nousi aika hyvin istumaan. Hieman ryhdikkäämmin olis voinut olla.

Seuraaminen 7.5

Tein vanhalla käskyllä ja seuraaminen oli myös en mukaista odotetusti. Ajoittain pää kunnolla ylhäällä mutta enimmäkseen roikotti sitä. Kun tekee pään roikottamista niin lähes painaa jalkaan ja siitä lähti pisteitä. Lisäksi hitaaseen siirryttäessä tarjosikin liikkeestä seisomisen... Uudella käskyllä jatkoi samaan malliin kuin ennen tuota virhettä. Eipä ole tullut hidasta käyntiä treenattua aikoihin, en edes muista milloin. Tai ylipäätään noin pitkää seuraamista. Viimeksi varmastikin viime kesänä avoimen kokeessa :)

Luoksetulo 8.5

Jättö hyvä, jäi leuka ylhäällä. Seisominen aika hyvä, juuri sellainen mitä treeneissäkin tehnyt. Maahanmenoa ennakoi hieman ja sai mut tahtomattani siihen mukaan ja annoin käskyn vähän turhan aikaisin. Meni hyvin maahan. Loppuosan tuli hyvällä vauhdilla ja muistaakseni hyvään perusasentoonkin

Ruutu 10

Se oli hieno! Itse jännitin tätä eniten etukäteen, tää on mun paniikkiliike :). Meni tosi hyvällä vauhdilla, pysähty top-käskystä nopeesti ja kiepsahti muhun päin ja hyvin maahan (tosin lepoasentoon vaikka annoin maate käskyn ja piti antaa plats...). Lopussa tuli aika hyvään seuraamiseen, parempaan kuin itse seuraamisliikkeessä.

Hyppynouto 10

Siinä oli laitettu lituska merkki siihen linjalle josta liike piti aloittaa. Tärppä lähti tarjoamaan merkkiä liikkeen aloituspaikalle mentäessä ja piti oikein kaksi kertaa kutsua se sieltä pois. Näitäkin täytyy treenata. Kapula pomppi vähän vinoon vasemmalle mikä vaikeampi Tärpälle. Annoin takastullessa pienen-pienen kroppa-avun varmistaakseni että tulee hypyn kautta. En tiedä kuinka se näkyi, Tärpälle olisi varmasti riittänyt avuksi vain katseenkin siirtäminen.

Metallinouto 10

Se oli hyvä. En ainakaan muista siitä nyt korjattavaa.

Tunnari 9

Kapuloille mennessä jalalle koski yhteen väärään joka vähän liikkui. Heti omalle tultuaan otti varmasti suuhun ja toi vauhdilla. Kerran takastullessa korjasi otetta. Muuten oikein hyvä.

Kake 8

Jätettäessä teki lepo-asennon ja eka vaihto vielä istuminen mikä vaikein Tärpälle jos on tputtanut leuan maahan. Nousi kuitenkin heti ekalla istumaan, hieman nihkeästi mutta teknisesti puhtaasti. Samoin muuta vaihdot hyvä. Lopussa vaan tarvitsi perusasentoon lisäkäskyn.

Kokonaisvaikutus 10

Kisaaminen oli just niin hienoa kun olin odottanutkin. Ihanaa kun on koira joka ei paineistu kisatilanteesta ja käyttätyy kaikin tavoin kuten treeneissäkin. Se tekee kisaamisesta helppoa.

Illalla oli pakko vielä vähän aloitella plats ja lepo käskyjen erottelutreeniä :) Samoin Flow pääsi tekemään  olohuonetokoa. Jääviä joissa nyt pidin kädet seläntakana ettei saa apua niistä. Ensin liikkeestä istumista jota ei mokannut kertaakaan. Sitten seisomista ja maahanmenoa sekaisin,jossa ei myöskään mokaillut. Ja lopuksi kaikkia sekaisin, siinä lähti seisominen välillä sekaantumaan maahanmenoksi. Mutta istuminen edelleen joka kerta oikein.

Lisäksi Flowlle vähän katsekontaktin pitämistä perusasennossa ja häiriköin namikädellä. Sitäkin jo paremmin.

Team kyylärit ja Timantti lenkillä

Päivä tokotellen

Christan koulutuksessa tänään vietettiin päivä tokon merkeissä.

Flow teki ensin seuraamista. Siinä täytyy jatkaa häriötreenejä perusasennossa istuen, samalla tapaa mitä viime viikonloppuna aloitinkin. Lisäksi omineen treenatessa tehdä katsekontaktin pitämistreeni
ä häiriten itse vas kädellä jossa nami. Siinä tuli hyvin esiin että asia vaan ei ole vielä Flowlle selvä. Aion myös kokeilla lelulla samaa, uskosin että tsemppaa enempi kun palkkana on jotain mitä se todella haluaa.

Seuraamisen liikkeelle lähdöt nyt lennosta, niin kauan että nuo perusasennossa tehdyt katsekontakti treenit sujuvat. Samoin seuramisen yhteyteen häiriköintiä. Kun perusasennossa sekä seuraamisen yhteydessä tehdyt häiriötreenit sujuvat niin sitten harjoitellaan perusasennosta liikkeelle lähdöt ottaen häiriöt heti mukaan siihen joka saa sen muistamaan missä se katse pitikään olla. Eiköhän se ekan askeleen katseenntiputus tällä jää pois.

Seuraamisessa ei tarvitse enään lelua käteen. Menee rennompana ilman ja muutenkin jo voi mennä asiassa eteenpäin. Jos edistää niin heti oma liikkeen pysäytys ja odottaa että tulee oikealle paikalle. Kuitenkin niin nopeasti uudestaan liikkeelle ettei ehdi tehdä perusasentoa jotta saa vältettyä nyt perusasennosta liikkeelle lähdöt ja pään tippumisen.

Lisäksi tehtiin Flowlla jääviä. Nyt treeniä kädet selän takana ettei vahingossakaan tule annettua käsiapuja ja pääsee oppimaan rehellisesti käskyjen kuuntelua. Seiso ja maahan meni aika kivasti, toki velä sekaannuksiakin tuli. Niitä voi tehdä kuitenkin sekaisin. Istuminen on vaikein ja vähin harjoiteltu. Sitä nyt erillisenä niin kauan että saa kaikki kroppa-avut pois. Helposti tekee siinä seisomisen. Sen jäämiseen pois auttoi kun kävin vain nätisti fyysisesti korjaamassa haluttuun asentoon. Oli Flowllw paljon selkeämpää kuin uudella käskyllä istumaan ohjaaminen.

Kun jäävät sujuvat sekaisin itse peruutellen niin seuraavaksi voi lähteä tekemään jääviä siten että namia heittämällä ensin saadaan koira pois ohjaajan luota ja sitten ohjaajalla selkä koiraa päin ja siitä jääviä sekaisin. Tämän jälkeen kiertämiseen lähettämistä ja siinä jääviä sekaisin vaihdellen sekä
meno että paluumatkalla.

Tärppä teki vain yhden kierroksen ja huomisen kokeen takia tein seuraamista. Halusin saada hieman varmistusta kuinka jatkaa seuraamisprojektia. Christa tykkäsi että on hyvällä alulla Tärpän uusi seuraaminen. Nyt vaan riittävän tuon uuden tyylin vahvistamista että varmasti oppii sen kunnolla. Ei ollut huolissaan käden häivyttämisestä, koska Tärpän ajatus ei ole liikaa kädessä, se on enempi muistuttamassa sille uudesta seuraamisesta. Huomisen kokeessa teen seuraamisen vanhalla käskyllä kuten oli ajatellutkin.

Lisäksi tehtiin kaken eka vaihto (istu) käskytyksellä  jonka teki hyvin. Lisäksi perusasennosta maahan mennessä ei laittanut päätä alas :). Saa nähdä laittaako huomenna kokeessa paikallaolossakaan... Täytyy vielä miettiä jätänkö sen huomisen kokeessa millä käskyllä paikallaoloon.

Myös liikkeestä istuminen tehtiin käskytyksellä. Sekin sujui, jee :)

Siistiä päästä huomenna kokeeseen Tärpän kanssa! Ei meinaisi malttaa odottaa ja mua jännitää jo nyt,   NIIN huippua!!

Tokoa

Tärpän kanssa pikkutokotreeni Kaalisaaren hiekkakentällä Mintun ja Pampulan kanssa.

Pieniä seuraamispätkiä. Muistin että voittajassahan tulee sivusiirtymisetkin ja peruutus. Ei olla treenattu, täytyy lauantain kokeessa tehdä vain perusasennon korjauksina. Idea on kyllä jo miten lähden tekeen, mutta saa odottaa ainakin näiden kokeiden jälkeiseen aikaan. Siistiä kun nyt kun tehdään vain tokoa on mahdollista säätää kaikki tällaiset pikkujututkin kunnollisiksi. 

Ruutua ilman alustaa. Tuntuu että alustatreenit on saanet nyt aikaan sen että kun ei ole alustaa niin kehittää itselleen takanauhasta alustan. Top käsky  pitää antaa turhan aikaisin, reagoi siihen laiskasti kun ajattelee takanauhalle menoa. No, ihmeitä ei nyt tehdä ennen koetta. Vahvistelin vain vähän top käskyä ruudun ulkopuolella. 

Kake toimi moitteetta ja nyt jätti alun maahanmenossakin pään ylös. Niitä olen kotona sisällä treenaillut nyt parina päivänä, palkaten kädestä namilla. Häiriöistä vastasi Minttu&Pampula team, pyysin Minttua hyppelehtimään Tärpän ympärillä Pampulan kanssa kaken aikana. Ei vaikutusta Tärppään, kait se sille aika normitilanne että aina häärää ympärillä kun kotona treenaillut paljon :)

Liikkeestä istuminen nyt hyvä.

Samoin tunnari.

Mun mainiot aina innokkaat apulaiset. Mintusta on tullut iso apu tunnarin treenaamiseen.

Kanatreeniä

Eka pieni kanatreeni pidetty ja tässä lista asioista joita tuli mieleen jotka huomioida ensi treenissä.

- Otollisin aika kanojen koulutukselle ei varmasti ole jo pimeän tultua joka tarkoittaa sitä kaverit on painuneet yöpuulle. Vireystaso ei varmasti ole otollisin.

- Jos kritterinä suunnittelee pitävänsä katseen kohdistamista johonkin suuntaan tulisi ensin osata tulkita eläinten edes sen verran että osaa nähdä milloin se katsoo mitäkin tai edes suurinpiirtein mihin suuntaan... Eli hyvin äkkiä tuli huomattua että eihän kriteerinä voi olla katseen siirtäminen johonkin tiettyyn suuntaan tai kohteeseen jos ei osaa tulkita eläintä mihin se katsoo :). Lisäksi myös tieto siitä kuinka laaja näkökenttä ja millainen näkökyky ylipäätään koulutettavalla eläimellä on auttaisi asiaa...

Todella sain kokemuksen siitä miltä ehkä ekan koiran omistajista voi tuntua kun tulevat  kurssille ja eivät ole ikinä kouluttaneet koiraa ja eivät ole opetelleet koiran elekieltä. Kyllä, yksinkertaisen asian toteuttaminen voi olla todella vaikea!

No, ainakin kanat molemmat kanat joiden kanssa puuhattiin halusivat pysyä pöydällä, sen sijaan että olisivat vaikka lentäneet johonkin ylähyllylle joka varmasti olisi niille turvallisemman oloinen paikka. Ne myös suostuivat syömään ja saatiin tehtyä naksuttimeen ehdollistamista.

Helin merkkitreeniä

Helin kanssa tein nyt ekaa kertaa merkille menoa. Lähti hyvin tarjoamaan ja pystyin pitämään kriteerinä sitä että pitää mennä ihan merkin viereen. Palkkaukset tein namia heittämällä vaihdellen eri puolille merkkiä. 

Jatkossa varmaan parempi treenata pöydällä, nyt välillä tuli palkkauksien välissä puskemaan jalkoja joka varmaankin toimii vahvisteena. 

Heli ottaa autoilun rennosti. Tänään ekaa kertaa ilman boxia autossa ja siinä se rauhassa osasi makoilla.

Tokoa Nokialla

Mintun ollessa tanssimassa pidettiin me Tärpän kanssa pienet tokotukset. 

Ensin muutamat seuraamispätkät ja perusasennossa ks kontaktin pitämistä uudella käskyllä. Se paranee kokoajan! Eilen hallilla treenatessa sain itse katsottua peilistä ja hitsi se näyttää hyvälle. Tuon kun saisi koko seuraamiseen niin se olisi mulle ihan täydellistä. Joten sitä nyt työstetään. 

Seuraavaksi kake kisamaisesti 10 metristä. Kaikki vaihdot ihan nappiin. Liikkurin ollessa käytössä teen vielä palkkauksia tiuhempaan ja tietenkin välillä muutenkin mutta nyt pari treeniä ilman liikkuria mennyt loistavasti kaikki vaihdot. Eli nyt laitettava muistiin seuraava: 

Kaksi edellistä loistavia. Sitä ennen kaksi edellistä treeniä peruutteli S-I vaihdossa. Ja näitä treenejä edelsi kaksi sellaista treeniä jossa olin laittanut sitä kunnolla peruuttamaan koska S-I vaihdossa oli tullut inan eteen. Nyt katson montako treeniä pysyy hyvänä ilman että laitan peruuttamaan ja sitä tietoa olisi tarkoitus hyödyntää jatkossa että tietää miten ajoittaa treenit ennen kisoja.

Lisäksi jos tekee väärän asennon ja uudella käskyllä tekee oikein niin siitä palkkaamattomuus tuntuu saavan Tärpän huonontamaan jatkossakin. Taas kun palkkaa oikeasta vaikka olis tehnyt ensin useammankin väärän asennon taas tuntuisi parantavan suoritusta.

Mutta takasin tähän treeniin... Seuraavaksi tein tunnarin ja se oli kutakuinkin täydellinen. Ei koskenut vääriin, meni ja palautti reippaalla laukalla. Kerran ohitti oman mutta palasi pian takasin otti varman näköisenä suuhun ja lähti heti palauttamaan! Niin mieletöntä että tää liike pelittää nyt näin hyvin! 

Liikkeestä istumista, seuraamistreenit tehneet tähänkin parempaa seuraamista vaikka teen vielä vanhalla käskyllä. Pari ekaa pienellä avulla, pari seuraavaa ilman apuja ja hyvin. Eilisessä treeneissä enimmäkseen meni maahan tai seisomaan heti kun vähensin apua. Lopuksi kävin sen seisomista tarjottuaan nätisti käsien avulla mitään puhumatta laittamaan istumaan ja sen jälkeen toimi ilman apujakin.

Sitten lopuksi vähän paikallaolon jättöjä ja siitä ylösnousemisia. Jätöt ihan ok. Ylösnousemisessa eka jumitti siten että ekalla käskyllä nosti vaan pään. Siihen auttoi hyvin että ennen liki käskyä pieni sssssssss ja liki heti perään. Tuon taidan tehdä kokeessakin.

Siinä se on!

Siinä se on Raisun ja Pojun takana, nimittäin meidän tulevan agilitykentän paikka. Nyt on projekti 

pistetty alulle, siistiä. Metsää kaatuu muualtakin, ratsastuskentän paikkaa parhaillaan kaadetaan ja tontin perältä on aikalailla jo kaadettu noin hehtaarin alue johon hepat saa isomman aitauksen. Kyllä maisema muuttuu kun puut kaatuu. Olin jo ihan varma että nyt on koneenkäyttäjällä lipsahtanut naapurinkin puolelle mutta ei ollut. Alue vaan näyttää kaadettuna isommalta. 

Flown tilannepäivitystä

Flow:n agilityt etenee hyvää vauhtia. Mä vaan joka kerta jaksan hämmästellä sen taitavuutta, lieneeköhän mulla vaaleanpunaiset lasit jonka läpi sitä katson aina agilitytreeneissä... Mutta annan itseni elää tässä ajatuksessa.

Aata olen pari kertaa tehnyt kokonaisena, en kovin kaukaa ettei lennä harjan yli. Saa nyt ensin totutella tekemään kokonaista estettä ilman että saa kerättyä täyttä vauhtia. Tekee alastuloa hyvällä asenteella ja ei haittaisi mua vaikka ei nopeutuis enää vaikka pahaa pelkään että vahti tulee kasvamaan kokemuksen myötä. Puomia en ole vielä uskaltanut tehdä. Keinua kertaalleen olen tehnyt ja tein heti kokonaisena. Luulen että se ei tuota tuolla tavoin tehtynä ongelmia.

Keppejä olen nyt aloitellut, ovat vielä suht paljon vinossa. Tuntuu oppivan nekin helposti. Ohjureihin siinä samalla totutellut.

Mitään isompia ongelmia ei ole vielä ilmaantunut ja toivotaan että sama kaava jatkuu. Rima korkeudet ovat nyt olleet kaksi kertaa 40 sentissä. Ekalla kertaa pari kertaa tiputti, toisella ei enään tiputtanut lainkaan. Kilpailevien radoista olen tehnyt sille pätkiä silloin kun ratatreenä olemme tehneet.


Toko

Siinä lienee seuraamisessa tällä hetkellä isoin haaste. Perusasennosta aloittaessa ekan askeleen ajaksi tiputtaa pään, sen jälkeen kontakti ok. Työstän nyt sitä auttamalla namilla. Ja samalla työn alla liki käskyn lisäksi erillinen seuraa käsky.

Tunnari on Flown bravuuri, samoin hyppynoudon tajusi heti. Kaikkea ollaan vähän tehty, joten kaikki myös kesken mutta hyvällä alulla. Pikkuhiljaa mitä agility antaa myöden.

Jatkoa edelliseen...

Niimpä en ollut niin huolissani siitä. Olin kuitenkin viemässä Tärppää ensi viikolla tämän vuoksi Walteringille. Kuitenkin asia pyöri mielessä ja sillonhan sitä kyttää kuin haukka jokaista koiran liikettä... Huomasin että autoon hypätessä se ei ponnista tasapainoisesti molemmilla takajaloilla vaan kevittää vasemmalta painoa. Niimpä lauantain jälkeen kun se taas teki pari selittämätöntä riman tiputusta päätin viedä sen mahdolllsimman pian lääkäriin ja saatiinkin aika heti maanantai aamuksi.

Siellä ell totesi että molemmat polvet ovat selvästi löystyneet kahden vuoden takaisesta jolloin ne viimeksi oli tutkittu. Silloin ainoastaan vasemman polven sai paikoiltaan Tärpän ollessa nukutettuna, hereillä ollessa ei kumpikaan lähtenyt paikoiltaan. Nyt tilanne oli toinen. Vas polvi oli selkeä ykkösen polvi eli se muljahti helpon näköisesti pois paikoiltaan ja oikeakin oli löystynyt ei kuitenkaan lähtenyt paikoiltaan.

Fiilikset oli vähän sekavat mutta toisaalta huojentuneet, koska moni asia joita olen yksin ja muiden kanssa niin paljon miettinyt sai selityksen. Ja kuinka jälleen tuntee itsensä niin tyhmäksi että asioita ei ole tajunnut aikaisemmin. Autoon hyppääminen, selittämättömät rimojen tiputukset, tunne siitä että hypystä puuttu ajoittain voima joka veisi hypyn yli ja taas toisinaan hyppykaari ja tekniikka on täysin moitteeton, ongelmat vesikävelyssä, ehkä sekin kun uidessa Tärppä ei käytä takajalkojaan siten kuten  yleensä koirat uidessa. Asioita tulee varmasti pikkuhiljaa lisää ja lisää mieleen.

Illalla taas iski kaikkea muuta kuin huojentunut tunne. Fiilis oli todella surullinen. Kuinka taitavaksi Tärppä oli jo agilityssä oppinut ja parhaat vuodet piti olla edessä päin. Ja kuinka hienoja hetkiä agilityssä sen kanssa oli, ei sitä voi selittää mutta kyllähän sen kaikki tietää ketkä ovat saaneet kokea sen kun homma vain sujuu ja yhteistyö on saumatonta ja kumpikin luottaa toisensa tekemiseen. Tuntuu niin väärältä miksi se kesti se sai kestää niin vähän aikaa. Kuitenkin olen kiitollinen kaikista niistä treeneistä ja kisoista joita me päästin tekemään yhdessä. Ei ne hukkaan ole menneet. Ne on opettaneet mulle niin paljon! Niin itse agilitystä kuin elämästä yleensä.

Ja eihän meidän yhteiset hienot hetket ja tekeminen tähän lopu, siitä eritoten olen kiitollinen. Me aletaan treenaamaan nyt tokoa täysipainoisesti ja mä oon niin motivoitunut tekeen sitä! Viimeksi Sabin kanssa musta tuntunut on tokon tekeminen tältä ja lopputulos ei ollut kovin huono joten odotan innolla mihin meistä on tokokentillä. Aivan ihanaa lähteä panostamaan tokoon täysillä ja katsoa mikä lopputulos tulee olemaan. Ja oli se mikä oli, hauskaa meillä taatusti tulee olemaan.

Tärppähän on innostunut kaikesta siitä mistä mäkin koska se elää mun kautta. Itseasiassa Tärpällä on selvästi tokokoiran sydän. Tokossa ne ominaisuudet jotka olivat agilityssä sen heikkouksia ovat sen juuri sen vahvuuksia!

Uskon että tällä kaikella oli tarkoituksensa ja uskon myös siihen että tästä kaikesta voi seurata vielä paljon hyvää.

Elämä on ihmeitä ja yllätyksiä täynnä

Vihdoin otin aikaa itselleni blogin päivitystä varten. Päivitettäväähän olisi vaikka kuinka mutta tässä nyt jotain tärkeimpiä.

Elinan steriloinnin olinkin jo päivittänyt ja itse leikkaus meni hyvin. Itselläni kävi vain sellainen moka että unojdin päästäneen Elinan vessasta pois jossa oli pari päivää viettänyt toipilasaikaa leikkauksen jälkeen. Elina oli siis talossa vapaana ja tuleetin kämppää jättämällä oven auki ja tottahan Elina käytti tilaisuuden hyväkseen ja lähti ulos. Vuorokauden päästä tuosta se palasi kotiin odottaen saunan terassilla. Päästin sen saunatupaan jonne se itse marssi ja hyppäsi sängylle. Se ei kuitenkaan reagoinut normaalisti kun puhelin sille ja järkytyksekseni huomasin että sen leikkaushaava oli revennyt ja mahasta pursusi ainakin nyrkkini kokoinen möykky jotain miä kuuluisi olla mahan sisällä... Ei muuta kuin Elina boxiin ja eläinlääkäriin samantien. Olin aivan varma että se joudutaan lopettamaan, olihan se ollut vuorokauden ulkona maha auki ja kaikki lika päässyt sisälle. Itse jouduin lähtemään töihin ja Marko lähti viemään Elinaa lähimmälle eläinlääkäriasemalle että sen tuskat saataisiin lopetettua mahdollisimman pian. Mä vein Mintun kiireessä kaverinsa luokse, Mintun kysellessä melekin koko matkan että kuoleeko Elina nyt. Elina kun on niin tärkeä Mintulle, onhan Minttu ollut sen elämässä mukana ihan syntymästä lähtien.

Eläinlääkäristä oli eläinlääkäri ehtinyt jo lähtemään pois, mutta onneksi eläntenhoitajana siellä on tuttu koiraihminen Anne joka meitä on ennekin auttanut tälläisissä hätätilanteissa. Soitto Annelle ja ilmotin että Marko on matkalla sinne. Anne sai taas järjestettyä eläinlääkärin tulemaan paikalle ja sitä odotellessa Anne sai rauhoitettua Elinan ettei sen tarvinut olla tuskissaan. Se tieto jo hiemanhelpotti mua kun Marko mulle viestitteli väliaikatietoja mun kouluttaessa.

Eläinlääkäri totesi että ulostuleva möykky on vatsapaitaa, joka on osittain kuolioitunut. Se voitaisiin niiltä osin poistaa, puhdistaa jne ja kurssia kissa kasaan. Ainoa positiivinen asia oli se että ohutsuolta ei ollut tullut ulos kuten pelkäsin. Isoja toiveita ei ell antanut toipumisen suhteen. Todennäköisyyttä kyseltäessä saatiin vastaukseksi että 25-30 prosentin mahdollisuus että jää henkiin mikäli aletaan leikkaamaan. Päätettiin yrittää. Illalla Elina oli todella kipeän ja heikon oloinen. Hengitys oli raskasta ja se vain makasi. Yön aikana tapahtui jokin ihme, aamulla häkissä odotti paljon paljon virkeämpi kissa. Se otti kontaktia, otti raaputuksia vastaan,halusi syödä jne. Silloin tiesin että Elina tulee toipumaan leikkauksesta. Ja niin siinä kävi. Elina toipui meidän makkarissa häkissä ettei pääse hyppimään sängyille ja pöydille. Otin Helin makkariin myös pitämään Elinalle seuraa ja piristämään sitä. Sitä se varmasti myös teki. Yhteäkin iltana Elinan nukkuessa häkissä aivan reunassa oli Heli käynyt häkin ulkopuolella aivan Elinan viereen nukkumaan. Elinan oli taas laittanut toisen etutassunsa Helin kljen päälle peitoksi.

5 päivää leikkauksesta se halusi leikkiä pentunsa ollen itsekin kuin pieni kissanpentu. Viikon päästä leikkauksesta se päätti ottaa tikit itse pois, jättäen muutaman ompeleen eläinlääkärille jolle kävi näyttämässä naamaansa ja hienosti parantunutta haavaansa. Nyt Elina on jo ulkoillut mielellään, mutta edelleen viihtyy paljon sisällä ja se sille suotakoon.


Vanhan loppu on uuden alku...


Jälleen sitä sai valitettavasti todeta että koskaan ei voi tietää mikä treeni tai kilpailu jää viimeiseksi ja tällä kertaa kyse oli Tärpästä. Tärpästä joka on luultavasti mun elämäni koira ja johon mulla vain on jollakin tapaa erityislaatuinen suhde. Onneksi kisat menivät hyvin ja niistä jäi hyvä mieli ja ne ovat myös videolla.

Olin jo jonkun aikaa katsonut Tärpän takaosan liikettä treenin jälkeen että siinä aina hetki treenin jälkeen oli jotain mätää. Ei kuitenkaan mitään ontumisia. Samanlaista mitä sillä oli pari vuotta sitten ja se jäi pois Walteringin hoidettua se ja pitäen pienen tauon.