Vihdoin otin aikaa itselleni blogin päivitystä varten. Päivitettäväähän olisi vaikka kuinka mutta tässä nyt jotain tärkeimpiä.
Elinan steriloinnin olinkin jo päivittänyt ja itse leikkaus meni hyvin. Itselläni kävi vain sellainen moka että unojdin päästäneen Elinan vessasta pois jossa oli pari päivää viettänyt toipilasaikaa leikkauksen jälkeen. Elina oli siis talossa vapaana ja tuleetin kämppää jättämällä oven auki ja tottahan Elina käytti tilaisuuden hyväkseen ja lähti ulos. Vuorokauden päästä tuosta se palasi kotiin odottaen saunan terassilla. Päästin sen saunatupaan jonne se itse marssi ja hyppäsi sängylle. Se ei kuitenkaan reagoinut normaalisti kun puhelin sille ja järkytyksekseni huomasin että sen leikkaushaava oli revennyt ja mahasta pursusi ainakin nyrkkini kokoinen möykky jotain miä kuuluisi olla mahan sisällä... Ei muuta kuin Elina boxiin ja eläinlääkäriin samantien. Olin aivan varma että se joudutaan lopettamaan, olihan se ollut vuorokauden ulkona maha auki ja kaikki lika päässyt sisälle. Itse jouduin lähtemään töihin ja Marko lähti viemään Elinaa lähimmälle eläinlääkäriasemalle että sen tuskat saataisiin lopetettua mahdollisimman pian. Mä vein Mintun kiireessä kaverinsa luokse, Mintun kysellessä melekin koko matkan että kuoleeko Elina nyt. Elina kun on niin tärkeä Mintulle, onhan Minttu ollut sen elämässä mukana ihan syntymästä lähtien.
Eläinlääkäristä oli eläinlääkäri ehtinyt jo lähtemään pois, mutta onneksi eläntenhoitajana siellä on tuttu koiraihminen Anne joka meitä on ennekin auttanut tälläisissä hätätilanteissa. Soitto Annelle ja ilmotin että Marko on matkalla sinne. Anne sai taas järjestettyä eläinlääkärin tulemaan paikalle ja sitä odotellessa Anne sai rauhoitettua Elinan ettei sen tarvinut olla tuskissaan. Se tieto jo hiemanhelpotti mua kun Marko mulle viestitteli väliaikatietoja mun kouluttaessa.
Eläinlääkäri totesi että ulostuleva möykky on vatsapaitaa, joka on osittain kuolioitunut. Se voitaisiin niiltä osin poistaa, puhdistaa jne ja kurssia kissa kasaan. Ainoa positiivinen asia oli se että ohutsuolta ei ollut tullut ulos kuten pelkäsin. Isoja toiveita ei ell antanut toipumisen suhteen. Todennäköisyyttä kyseltäessä saatiin vastaukseksi että 25-30 prosentin mahdollisuus että jää henkiin mikäli aletaan leikkaamaan. Päätettiin yrittää. Illalla Elina oli todella kipeän ja heikon oloinen. Hengitys oli raskasta ja se vain makasi. Yön aikana tapahtui jokin ihme, aamulla häkissä odotti paljon paljon virkeämpi kissa. Se otti kontaktia, otti raaputuksia vastaan,halusi syödä jne. Silloin tiesin että Elina tulee toipumaan leikkauksesta. Ja niin siinä kävi. Elina toipui meidän makkarissa häkissä ettei pääse hyppimään sängyille ja pöydille. Otin Helin makkariin myös pitämään Elinalle seuraa ja piristämään sitä. Sitä se varmasti myös teki. Yhteäkin iltana Elinan nukkuessa häkissä aivan reunassa oli Heli käynyt häkin ulkopuolella aivan Elinan viereen nukkumaan. Elinan oli taas laittanut toisen etutassunsa Helin kljen päälle peitoksi.
5 päivää leikkauksesta se halusi leikkiä pentunsa ollen itsekin kuin pieni kissanpentu. Viikon päästä leikkauksesta se päätti ottaa tikit itse pois, jättäen muutaman ompeleen eläinlääkärille jolle kävi näyttämässä naamaansa ja hienosti parantunutta haavaansa. Nyt Elina on jo ulkoillut mielellään, mutta edelleen viihtyy paljon sisällä ja se sille suotakoon.
Vanhan loppu on uuden alku...
Jälleen sitä sai valitettavasti todeta että koskaan ei voi tietää mikä treeni tai kilpailu jää viimeiseksi ja tällä kertaa kyse oli Tärpästä. Tärpästä joka on luultavasti mun elämäni koira ja johon mulla vain on jollakin tapaa erityislaatuinen suhde. Onneksi kisat menivät hyvin ja niistä jäi hyvä mieli ja ne ovat myös videolla.
Olin jo jonkun aikaa katsonut Tärpän takaosan liikettä treenin jälkeen että siinä aina hetki treenin jälkeen oli jotain mätää. Ei kuitenkaan mitään ontumisia. Samanlaista mitä sillä oli pari vuotta sitten ja se jäi pois Walteringin hoidettua se ja pitäen pienen tauon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti