Elämä ottaa, mutta ennenkaikkea se antaa.

Tykkään kirjoittaa enimmäkseen positiivisista asioista, koska negatiivisten asioiden jauhaminen ja niistä valittaminen on enimmäkseen turhaa energian hukkaamista ja negatiivisuuden lisäämistä. 

Tässä viime aikoina olen usein tullut miettineeksi miksi sitä aina välillä tuntee olonsa väsyneeksi. Tai ainakin sellaiseksi että kaipaan omaa rauhaa ja aikaa omille ajatuksille. 

Kun mietin meidän perheen elämää kolme vuotta taaksepäin en enää ollenkaan ihmettele ajoittaista oman rauhan kaipaamista. Itseasiassa tässä vaiheessa voisi olla aika hajallakin ja varmasti olisinkin jos en olisi törmännyt oikeisiin ihmisiin joista Merja on ollut meidän kokoperheen pelastava enkeli. 

Tarkkaan en muista kaikkien tapahtumien järjestystä mutta ainakin listasin kaikki asioita ylös jotka ovat vieneet paljon energiaa ja jonka alan vasta nyt sisäistämään. 

Ensin alkoivat Mintun sairastelut ja siitä tutkimuksissa ja sairaalassa juokseminen.  Kun diagnoosi selvisi monta yötä istuin koneella etsimässä netistä tietoa, koska se tuntui olevan ainoa paikka mistä sitä sai. Selvitin mistä voisi saada apua oireisiin jotka olivat pelottavan kuuloisia kuunnellessa lapsen kertovan niistä mutta kuitenkaan sairaalassa ei kukaan lääkäri halunnut niihin millään tapaa ottaa kantaa koska heidän mukaan diagnoosi ja oireet eivät täsmänneet joten silloin heidän maailmassa oireita ei ollutkaan. Edelleen asioista saa taistella ja usein tuntuu että saa puolustaa sairaalassa ollessa lapsrn etua. Olisi hienoa että sinne mennessä voisi ajatella että nyt hän on ammattilaisten käsissä osaavissa käsissä mutta valitettavasti se ei aina mene niin. Olen oppinut että itse pitää etukäteen tavalla tai toisella ottaa asioista selvää jotta tarvittaessa osaa vaatia sen mikä kuuluukin. Lisäksi koiria ja koiraharrastustani ja sen mukana tuomaa oppia saan kiittää että Minttu pystyy elämään nyt pääasiassa kivutonta elämää. 

Yksi suuri asia mikä meillä kahden vuoden ajan vei suuresti energiaa oli ensinnäkin todeta se että kuinka helposti turvallisuudentunteen pystyy ihmiseltä toinen ihminen viemään. Saimme kahden vuoden ajan tekstiviestejä ja kirjeitä kotiin joiden sisällön perusteella meitä mm. luultiin erään huumeita diilaavan henkilön ystäviksi/tuttaviksi ja joissa myös puhuttiin palkkamurhaajista ja lueteltiin nimiä ketkä ovat tämän listalla. Tällöin ainakin vuoden ajan vähän väliä kotona ollessani tarkistin onhan puhelimeni kokoajan käden ulottuvilla. Kävin mielessäni läpi eri tilanteita miten toimisin jos jotakin tapahtuisi. En myöskään unohda sitä tunnetta mitä voi saada aikaan se kun omalla pihalla ollessa näin auton tulevan pihaa kohti enkä heti tunnistanut autoa. Parissa sekunnissa ehtii käydä läpi uskomattoman ajatusketjun ja punnitsemaan haenko ensin lapsen turvaan pihan toiselta puolen vai haenko Jaakon ensin tarhasta turvaksemme. 

Aikaa taitaa olla kulunut nyt kolme ja puoli vuotta kun satutin agilitytreeneissä nilkkani pahasti. Murtumilta vältyin mutta nivelsiteet menivät pahemman kerran. Kaatumisen yhteydessä nilkka meni johonkin virheasentoon/lukkoon jota silloin lääkärit eivät huomanneet, tämä esti jalalla kävelyn ja varmaankin osittain siitä syystä jalkaan kehittyi massiiviseksi kehittynyt veritulppa koska enhän viitsinyt turhasta "pikkukivusta" mennä lääkäriin valittamaan. Loppujen lopuksi kun kahden viikon päästäkään en vielä pystynyt kulkemaan askeltakaan ilman keppejä ja olin valvonut kivun takia kaksi yötä ja päivisin jalkaa ei voinut pitää kivun takia alaspäin suostuin uskomaan että lääkäriin olisi mentävä. Jalka ultrattiin lääkärissä ja ultraavalääkäri vain totesi että ei askeltakaan ja päädyin tayssiin. 

Reilu vuosi tai kaksi sitten eräänä iltana sain valtavan vatsakivun. Olin saanut vastaavan mutta lievemmän jo kerran aikaisemmin ja silloin kävin keskellä yötä päivystyksessä kuulemassa että kaikki on ok, nyt siis selkeällä logiikalla ajattelin että en lähde nyt mihinkään siinä valtavassa tuskassa että tuskin tämä mitään hengenvaarallista on. Vessan lattialla maatessani, välillä oksentaessa ja nippa-nappa tajuissani vaan huolestuneen oloiselle Markolle muistan sanoneeni että veisi minut sitten päivystykseen jos menen tajuttomaksi :). Pari päivää meni että pystyin kävelemään suorassa sen kokoyön kestäneen kipukohtauksen jäljiltä. Tutkimuksissa selvisi että sappirakossani on reilusti pieniä sappikiviä.

Myös yksi minulle iso asia oli kun jouduin Tärpän kanssa lopettamaan agilityn. Olen ymmärtänyt kuinka tärkeä asia minulle on että saan kilpailla agilityssä, sillä on niin valtavan kokonaisvaltainen merkitys ja nyt kun se ilo vietiin minun neljältäni koiralta peräkkäin niin eihän sitä pysty ohittamaan olan kohautuksella. 

Ja lopuksi kun ilmeisesti meidän perheestä olimme Mintun kanssa tarpeeksi sairastaneet niin tuli Markon vuoro. Puoli vuotta sitten Marko joutui pahaan autokolariin josta selvisi järjellä selittämättömällä tavalla. 

Vaikka tämän kolmen vuoden ajan ajoittain on ollut tosi rankkojakin kausia mutta olen saanut jotain niin paljon tilalle että pois en haluaisi vaihtaa tätä kolmea vuotta. Kuitenkin toiveeni olisi että vaikkapa kolme seuraavaa vuotta voisivat meidän perheelle olla huomattavasti seesteisempää aikaa. 

Aina niin ihana Flow

Flow:n agilityt edistyy kivasti. Pujottelussa ollaan päästy nyt siihen että sekä alussa että lopussa on kaksi ohjuria. Ollaan tehty jo radan yhteydessä jolloin tekee paremmalla asenteella. Myös kaikkia kontakteja tehty radalla. Puomia vain pari kertaa. Nekin parempia radan yhteydessä tehtynä. 

Joka kertaa treenatessa mä nautin siitä että sillä ei ala kiehumaan päässä vaan tekee aina keskittyneesti oman työnsä. Viime viikonloppuna oltiin Promillen treeneissä joissa tuli tosi paljon treeniä, siellä Tuulia treenissä käytin paljon aikaa aan ja keppien tekemiseen jotta tulee tehtyä niitä muuallakin kuin omassa hallissa. Timon treenissä tuli jälleen todettua että en ole vielä itse päässyt päällejuoksukammosta, mutta lienenemään päin se on kokoajan. Flow:n kanssa se niin eri tehdä niitä mitä Tärpän, jotenkin nyt pystyn itsekin uskomaan että pääsen siitä vielä eroon. Mutta sen verran vielä joudun keskittymään niihin että päällejuoksujen jälkeen pitää valita ainakin kisatilanteessa itselle mahdollisimman helppo ohjaus jonka tekeminen ei vaadi niin suurta keskittymistä, muuten homma menee liian vaikeaksi itselle.

Se on iso hiki kun juoksee metsässä LUJAAAAAA!!!!

Uni maistuu hoidon jälkeen. Flow on käynyt nyt pari kertaa Tanja Kotilla ja jotain tosi hyvää Tanja on saanut aikaiseksi Flow:n kropassa. Palautuu selvästi paremmin rasituksesta, selkä on rennompi ja häntä on paljon irtonaisempi ja nousee tyvestäkin enempi ylös.

Ja kyllä Flow välillä tokoileekin, mitä agilitykiireiltään ehtii ja mitä minä jaksan Tärpän ja Pojun treenaamiselta. Treenit ovat vaan niin harvassa että edistyminen on hidasta joten eipä niistä jaksa kirjoitella :).

Tokokoulutuksia

Parissa tokoulutuksessa olen ehtinyt käymään. Ensin viikonloppu Nina Mannerin opissa ja siitä seuraavana viikonloppuna päivä Lentsun opissa. Molemmilta sain hyviä vinkkejä Tärpän eteenpäin viemiseen tai ideoita omille koulutettaville käytettäviksi. 

Listaan tähän itselleni ylös asioita mitä aion Tärpälle kokeilla tai jatkaa etteivät pääse unohtumaan.

Sivulletulon pieniin törmäyksiin kokeillaan tehdä pientä jähmeyttä roikottamalla lelua vas kädessä. Tuntuu toimivan, katsotaan mitä se tuottaa pidemmällä aikavälillä.

Seuraaminen on mennyt valtavasti eteenpäin. Siihen vinkkinä vielä lisätä selkeätä sosiaalistapalkkaa ettei kisatilanteessa säntää maassa kehänulkopuolella olevalle palkalle. Kontaktin tippumisiin toimii hyvin puuttumisena sivuun laittaminen tauolle ja hetken huomioimattomuus. Oik. Käännökset ja täyskäännökset ovat vielä vaikeita ja ne olen tehnyt vielä hitaalla temmolla auttaakseeni mutta nekin parempaan päin.

Ruutuun menossa näyttäisi nyt oppineen sulkemaan pois alustahäiriöt, mutta näkökenttään osuvat ylimääräiset merkit ovatkin sitten eri asia ja ovat nyt työn alla. Ruudun sekä ohjatunmerkillä pitää vahvistaa nyt muhun keskittymistä, ja tehdä yllättäviä treenejä ettei ala liikaa olettamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kaken S-I vaihtoon nyt työn alla uusi käsky, taa. Se aloitettiin siten että takajalat olivat matalalla tasolla ja siitä sheippasin myös etujalat tasolle ja palkan suuntaa hyväksi käyttäen tuli istuminen mukaan. Tason jätin tosi nopeesti pois jotta ei jää kiinni siihen. Etäisyyttä on nyt 0.5-1m, joten vielä on vähän matkaa kisasuoritukseen :). Pari seuraavaa koetta täytyy tehdä vielä vanhalla käskyllä. 

Luoksetulon stoppia lähden työstämään kunnolla toukokuunalun kisojen jälkeen. Muutaman kerran olen sitä testannut kosketusalustan avulla ja se voisi toimia. 

Kuva: Tuisku Laine

Dobo -meidän uusi innostus

Näiden tyyppien sekä Sarin ja Juntin & Alman kanssa olin viime viikonloppuna dobo koulutusohjaajakurssilla Helsingissä. Tärppä ja Flow on mainioita reissu- ja kurssikavereita! Jaksavat aina odottaa ja huilia pitkiä aikoja mutta heti kun saa toimia niin ovat täydessä valmiudessa <3

Mutta itse viikonlopusta. Vieläkin hieman tuntuu omassa kropassa viikonlopun puuhastelut ja liikkeiden testailut. Niin, ja me vaan opeteltiin ja testailtiin eri liikkeitä ei varsinaisesti treenattu :). Koirat oli ihan innoissaan tekemisestä, mutta nehän nyt on aikalailla aina kun saavat jotain temppuja tehdä. Mutta hitsi vie, oli se kyllä itsellekin niin kivaa kuntoilua kun sai samalla puuhata omien koirien kanssa. Ainakin mulle on ihan eri asia tehdä koiran kanssa vatsalihasliikeitä tai punnertaa entä kuin yksin tuskailla niiden parissa! Kyllähän se niin on että kaikki mitä saa tehdä omien koirien kanssa ei voi olla kuin kivaa. Lisäksi samalla koirat saa sellaista treeniä joka tukee agilityä, tokoa. Oikeastaan ihan mitä vaan lajia.

Lauantaina me ei tehty koirien kanssa mitään vaan käytiin enempi teoriassa asiaa läpi ja testailtiin vähän erilaisia liikkeitä itse ilman koiria. Siinä tuli hyvin konkreettisesti koettua miksi koiraa ei pidä laittaa pallon tai tyyny päälle tasapainoilemaan ja temppuilemaan ilman hyvää lämmittelyä. 

Mulla oli ennakkoasenteena pieni pelko että ovatko treenit liian rankkoja koirille ja sitte tulevat kipeiksi yhtäkkisestä treenaamisesta, koska rankkaahan siitä saa helpostikin. Yllätyin posiitivisesti kuinka paljon dobossa oli myös sellaisia liikeitä jotka olivat koiralle kevyitä maassa tehtäviä ja ohjaaja teki raskaamman työn esim. ollen pallon päällä. Motivoivaa oli myös se että lähes kaikkiin liikkeisiin on olemassa eri vaihtoehtoja, jolloin voi valita omalle kunnolle sopivan version. Lisäksi doboa ei voi treenata ilman että siipielet nousee, se tuli todistettua koko porukalla. Menihän se välillä aika nauramiseksi kun me kaksi jalkaiset porukalla sätkittiin milloin tasapainotyynyn milloin pallon päällä :)

Myös Flow on loistavaa kurssiseuraa

Tärppä seuraa

Tärpän seuraaminen tuntuu edistyvän uudella tyylillä. Lisäksi Jenna teki todennäköisesti Tärpän seuraamisen parantamisen kannalta tosi oleellisen havainnon! Käännökset on jostain syystä sille vaikeita ja näki että Tärppä paineistuu niistä. No, sehän tietysti näkyy negatiivisesti koko seuraamisessa. Nyt palkalle vapautuksia käännöksistä, ovat jo parempia. 

Tärppää ja tokoa

Tärpän kanssa olen käynyt Seinäjoen kokeen jälkeen kahdet karsintakokeet, Lempäälä ja Turku.

Lempäälän koe meni oikein kivasti, saatiin ykkönen. Sijoitus 14. (koiria taisi olla päälle 30).

Turun koe menikin sitten kaikkea muuta kuin hyvin. Paikallaolot ja ohjattu meni hyvin. Kakekin ihan kivasti. S-I vaihdossa tuli hieman eteen jonka tekee helposti vielä treeneissäkin. Mutta oikeastaan kaikki muut liikkeet menikin sitten enempi tai vähempi päin metsää.

Seuraaminen oli huonompaa kuin vähään aikaan. Roikotti päätä oikein urakalla. Jätätti.

Tunnarissa, otti oman, tiputti, haisteli kapulat uudestaan ja toi sitten oman.

Luoksetulossa jäi maahamenossa eka seisomaan, toisella käskyllä maahan.

Z:ssa seisoi istumisen, joka oli vikalla suoralla.

Ruudussa, meni merkille hyvin mutta siitä lähti keskelle kehää. Bongasi sieltä aurongon muodotaman vaalean läikän ja oli varma että se on kosketusalusta jonne sen halutaan menevän :). Kun en antanut seiso käsky katsoi taakse aivan varmistakseen että on keskellä ruutua ja oli hölmistyneen näköinen kun ympärillä ei ollutkaan merkkejä... Sain lopuksi ohjattua kuitenkin ruutuun.

Hyppynoudossa kapula lensi suoraan eteen, mutta kun ei heti harmaata metallikapulaan harmaalta hiekkapohjalta löytänyt niin päätti mennä ruudunmerkille joka oli suht kaukana. Ja kun en tiennyt mitö tehdä, niin Tärpää kyllä tiesi. Nenä merkissä kiinni kiersi sitä ympäri :). Annoin uuden nouto käskyn jolloin tuli mun luokse josta lähetin uudestaan hypylle jonne lähti mutta ei edelleenkään päätynyt kapulalle vaan löysi hypyn toiselta puolelta z:m merkin ja meni sitä tarjoamaan. Sieltä sitten vihdoin onnistuin käskyttämään sen kapulalle jonka kiltisti toi hypyn kautta takaisin. Että sellainen Tärppä-show.

Nyt taidan pitää hieman kisataukoa ja treeneilla monia asioita joita on ollut mielessä mitä ei ole voinut tehdä kun kisoja ollut nyt niin tiuhalla tahdilla.

Isoin juttu on edelleen seuraamisen korjaaminen. Nyt tällä viikolla olen saanut EHKÄ jotain valoa tunnelin päähän tässä asiassa. Tällä hetkellä tuntuu että Tärpällä on joku ajatus että pää pitää pitää alhaalla tai poski kiinni mun reisessä tms. Tekee heti erilaista seuraamista kun nami vas kädessä, silloin tuntuu ajattelevan että tämä on sitä "uutta" seuraamista. Mutta kun nami on pois, palaa vanhaan vaikka kuinka olen yrittänyt tehdä kestoa pikkuhiljaa. Nyt kokeilussa on että lelu jätetään johonkin maahan ja vapautan oikeasta seuraamisesta sinne. Kun pää tippuu, harmittelen ja keskeytän heti ja ohjaan maahan odottamaan ja olen itse passiivinen. Kolme treeniä on nyt tehty näin, tuntuu että tämä voisi toimia. Tänään myös kokeilin että sen lisäksi että keskytin ja laitoin makaamaan aloin puhaamaan Flown kanssa. Tämän jälkeen teki tosi hyvää seuraamista. Katsotaan miten tämä nyt kehittyy.

Flow:n agilitytreeniä

Pientä tilannepäivitystä Flow:n treenien edistymisistä.

Flow:n kanssa tänään tein pujottelua ekaa kertaa radan yhteydessä. Käytössä on tällä hetkellä 5 ohjuria , alussa ja lopussa kaksi ja keskellä yksi. Suoria lähestymsiä vauhdilla, hienosti malttoi jarruttaa ekaa väliin. Ainoastaan ekalla toistolla kurvasi ohi.

Puomia tein aluksi pelkkää alastuloa. Tarjoamisen kautta, naksulla merkaten oikeaan paikkaan menemisen --> palkan heitto eteen --> vapautus. Ensin vapautui lelun heitosta kun olen niin nopeesti vapautellut, mutta äkkä hoksasi jutun juonen. Sitten parin hypyn kautta, parin ekaa toistoa loppuosat hieman hitaita (epävarmuutta?) mutta kolmas toisto huippu. Siihen jätin asian hautumaan. 

Keinua teki kivasti myös radan yhteydessä, luukunottamatta ekaa toistoa jossa pysähty vasta maahan. 

Nyt tuntuu että Flow:lla on aika hyvin balanssissa irtoaminen & estefokus sekä ohjauksiin ja rytmityksiin reagoiminen. Ihanaa. 

Flow kävi hoidettavana Tanja Kotilla maaliskuun alussa. Sen jälkeen selkä on tuntunut paremmalta. Se ei ole treenien jälkeen mennyt samalla tapaa kireän oloiseksi. Myös Flow:n käytöksessä olen huomannut muutosta. Sillä ei ole lenkillä niin paljoa kaasu pohjassa. Se on huomavasti helpompi saada ravailemaan, ilman että tarvitsee pitää selän takana kulkemassa. Taka-askel on pidentynyt. Se myös sisällä hakee enempi läheisyyttä, haluaa sohvalla tulla nykyään aina viereen nukkumaan. Parin viikon päästä Flow menee uudestaan Tanjalle hoidettavaksi ja jos se on hyvässä kunnossa ajattelin nostaa rimat 55cm. Jos vaikka kesällä päästäisiin kisaamaankin :)