Valmennusrenkaan näyttökokeessa

Kolmesta pisteestä jäi kiinni ettei päästy valmennusrenkaaseen. Nyt treenit saavat jatkua ilman valmennusrengasta mutta ei anneta sen haitata.

Itselle jäi hyvä mieli näyttökokeesta. Seuraaminen oli paljon parempaa kuin Seinäjoen kokeessa, eli treenit etenee oikeeseen suuntaan. Ruutu tosi hyvä. Kakessa jumitti ekan vaihdon joka oli istuminen, jota tekee vielä helposti treenissäkin. Luoksetulon stoppi taas asteen verran parempi mutta seisoi maahanmenon (lisäkäskyllä nopeesti maahan mutta leukamaassa) joka seurausta treeneissä tehdyistä seisomisen lelupalkkauksista. Nouto hyvä. 

Tärpän kuulumisia

Tärppä on ollut nyt noin viisi kuukautta treenamatta agilityä. Saman verran ollaan treenattu hyvin aktiivisesti tokoa, useamman kerran viikossa. Sen lisäksi että tokon treenaaminen Tärpän kanssa on todella hauskaa niin kaikista hienointa on se että nyt se on pysynyt loisto kunnossa!

Aikaisemmin sillä oli aina rintarangassa kireyttä, kylkiluiden välit olivat toisinaan myös tosi kireät. Lantio oli vinossa tosi usein... Nyt agilityn jättämisen myötä etuosa on ollut moitteeton, sieltä ei löydy minläänlaisia kireyksiä vaikka ollaan treenattu paljon mm. luoksetulon stoppeja jotka ovat varmasti rasittavimpia etuosalle. Ainoa pieni helposti aukeava lihaskireys oli vas. puolella selässä. Lantio on pysynyt nyt hyvin suorassa. Kerrassaan huippua!

Kysyin myös Piiran mielipidettä liittyen Tärpän paikallamakuun asentoon. Se kun hyvin helposti menee lonkalleen. Hoidettuaan Tärpän Piira oli sitä mieltä ettei usko lonkalleen menon johtuvan polvesta koska istuu niin hienosti kasattuna ja tasapainoisesti. Ja eihän se paikalla istumisessakaan koskaan ole mennyt lonkalleen. Lienee siis koulutuksellista tuo lonkalleen meno, mikä on loistava uutinen. Nyt voin alkaa miettimään miten lähden työstään sen pois. Tähän asti olen vain keskittynyt samaan sen menemään heti lonkalleen. Tai sitten jatkan samalla tiellä, pitää miettiä asiaa nyt uudelleen.

Tämän lajivaihdoksen myötä Tärppä on muuttunut kotona todella paljon! Aikaisemmin se oli pienessä valmiustilassa kokoajan. Toki rauhoittui kun itsekin olin rauhassa mutta heti kun menin toiseen huoneeseen tms. se pomppasi ylös ja kulki perässä jne. Se oli alkanut kyttäilemään muita koiria kotona ja Norpan oli ottanut silmätikukseen. Myös etenkin ennen juoksua se oli hyvin kärkäs ja kerran jopa ajautui pikku tappeluun toisen oman koiramme kanssa. Olin jo miettinyt että pitäisikö steriloida se jos se rauhoittaisi sitä. Se ei myöskään pysynyt öitä eri huoneessa kuin minä portin tai oven takana vaan sen oli "pakko" päästä mahd. lähelle mua. Joko se aukoi ovet, (myös lukitut...) tai tuli yli portien.

Nyt tilanne on muuttunut täysin. Lenkillä se saa pikkupentumaiseen tapaan iloisia juoksuhepuleita, se on alkanut kaveraamaan Norpan kanssa, hakee lenkeillä leikkimään sitä ja sisällä menee monesti "jutustelemaan" lepposasti Norpan viereen. Niistä on tullut taas bestikset, ihan niinkuin pentuinakin olivat. Tärpällä ja Norpallahan on ikäeroa vain 4kk. Ne saattavat nukkua kylkikyljessä ja tassut ristikkäin :). Sisällä Tärppä on myös ihan eri koira. Se saattaa nukkua keskellä kulkuväylää umpiunessa vaikka kotona puuhasteltaisiinkin jotain, se ei vaivaudu avaamaan edes silmiään jos sen yli harpotaan. Sen ei tarvitse olla aina nousemassa vaikka minä tai joku muu nousee tai liikkuu asunnossa. Ja lisäksi nyt juoksun takia kun se on ollut yöt vessassa portin takana se on pysynyt siellä ilman minkäänlaista ongelmaa. Sen koko olemus on muuttunut rennommaksi ja tasapainoisemmaksi.

Ollaan myös edetty tokossa kivasti. Tärppä on siirtynyt tässä ajassa avoimesta luokasta EVL:aan ja kisannut yhden kokeen siellä joka meni ihan kivasti vaikka ykköstulosta ei saatukaan. Tulevana lauantaina mennään valmennusrenkaan näyttökokeeseen. Mentiin Lentsun järjestämään MM-tiimiin, jonka puitteissa tulossa muutama treeniviikonloppu ja kimppatreenejä vieraissa paikoissa jota me tarvitaan tosi paljon. Mannerin Ninan koulutusviikonloppu on tulossa huhtikuussa. Ja parit kokeet olisi tulossa maaliskuussa. Pää tuntuu olevan täynnä ideoita ja asioita mitä haluan treenata. Juuri nyt en varmasti innostuneempi voisi olla tästä asiasta :).

Multa on suoraankin tultu kysysmään että onko Tärppä nyt ihan romuna kun lopetin agilityn sen kanssa. Vastaus tosiaan on että se on nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin ja agilityn lopettaminen oli ennaltaehkäisevä toimenpide. Ainoastaan polvet ovat löystyneet (toinen ykkösen polvi, toinen nollan ja ykkösen rajalla). Kun tuo polvi asia selvisi oli päätös agilityn lopettamisen suhteen helppo. En halua että altistamalla polvet agilityn kaltaiselle rankalle rasitukselle ne mahdollisesti löystyisivät lisää ja niitä pitäisi alkaa operoimaan. En myöskään halua laittaa koiraani sellaisen tehtävän eteen mistä se ei aina kykene selviämään. Jotkin hyppykulmat tuottivat Tärpälle toisinaan ongelmia sekä okseri. Löysän polven vuoksi jalassa ei vaan aina ollut voimaa lähteä sellaiseen hyppyyn joka olisi kantanut puhtaasti hypyn yli. Ei tarvita kuin yksi riittävän epäonninen hypylle tulo ja esim. siivekettä päin meneminen niin voisi tapahtua joku isompi onnettomuus. Tokihan näin voi tapahtua koska vaan mille koiralle tahansa, agility kun on tapaturma-altis laji. Se kuuluu lajiin, mutta selvää kuitenkin on että mikäli agilitykoiran kroppa ei ole kunnossa on se tapaturma-altiimpi.  

Tärppähän on mun neljäs peräkkäinen koira joka 2-4 vuoden iässä joutuu lopettamaan agilityn tai ainakin itse katson sen aiheelliseksi. Ensin oli bordercollie uros, Pax. Sillä oli ylimääräinen nikama selässä ja se ei koskaan kestänyt agilityn aiheuttamaan rasitusta. Agility ja sen kaltainen rasitus sai jonkun lihaksen ( jonka nimeä en muista) jonka toinen pää kiinnittyi lannerankaan ja toinen pää nivuseen tulehtumaan. Pax elää onnellista kotikoiran elämää ihanassa perheessä. Tämän jälkeen minulla oli saksanpaimenkoira narttu Kita, joka jouduttiin lopettamaan vasta kolmen vuoden iässä koska sen selässä oli jotain ylimääräistä joka painoi selkäydin kanavaan. Kitan jälkeen mulle tuli malinois narttu Luja. Lujalta meni arjessa tapaturmaisesti polvesta ristiside joka leikattiin ja Luja kuntoutui leikkauksesta todella hyvin, kuitenkin reilu puolivuotta leikkauksen jälkeen polveen alkoi kehittymään nivelrikkoa. Polvi on tällä hetkellä kertaalleen leikkauksessa puhdistettu. Lujan polvi ei tällä hetkellä kestä minkäälaista isompaa rasitusta, ainoastaan kevyessä maastossa lenkkeilyä. Ja Lujan jälkeenhän tuli Tärppä. 

Tällä kokemuksella ajoittain mieltä kirpaisee ihmisten kommentit tai vihjailut siitä että kuinka täytyy olla itseaiheutettua kuinka joillakin ihmisillä koira toisensa jälkeen ovat sairaita. Mutta niinhän se usein menee asiassa kuin asiassa että on helppo kritisoida toisia ja esittää jyrkkiä mielipiteitä niin kauan itsellä menee hyvin ja ollaan perehdytty asiaan riittävän vähän. 

Kaikesta huolimatta uskon että tälläkin kaikella on joku tarkoitus. Kuitenkin tuntuu että juuri nyt mun on mahdotonta asettaa agilityn suhteen mitään pitkänaikavälin tavoitteita, mutta en anna sen haitata. Huomaan että tokon suhteen mulla on paljon tavoitteita, haaveita ja unelmia. Agilityssä en siihen nyt pysty, mutta teen sen minkä pystyn eli nautin Flown kanssa agilityn treenaamisesta ja sen tuomasta ilosta ja hyvästä fiiliksestä.

Jotain muuta kuin eläinten koulutusta

Pitkä aika on kulunut edellisestä päivityksestä koska meidän elämä muuttui yhdessä pienessä hetkessä. 8.10. Marko joutui pahaan auto-onnettomuuteen jossa auto meni kovasta vauhdista päin kalliota. Kaikki mahdollisuudet kaikkeen paljon pahempaan oli täydelliset, kuin ihmeen kaupalla Marko selvisi tilanteeseen nähden hyvin pienellä joskin toipuminen on vielä vaiheessa.

Tuo päivä ja ensimmäinen viikko onnettomuudesta tulee olemaan varmasti sellainen jonka muistaa lopun ikänsä. Kaikki ne monet tunteet joita silloin eli ja kävi läpi. Ensin se epätietoisuus mitä on tapahtunut kun Marko ei ollutkaan ilmestynyt hallille kouluttamaan eikä ollut kotona saati vastannut puhelimeen, hätäkeskukseen soitto, lapsen (ja itsensä) rauhallisena pitäminen ja kysymyksiin vastaaminen vaikka itselläkin hätä oli suuri, vastaaminen puhelimeen kun numerosta tunnistaa puhelun tulevan Tays:sta, puhuminen teho-osaston lääkärin kanssa ja muutaman sanan vaihto Markon kanssa, teho-osastolle ajaminen ja monet yksinäiset hetket ja ajatukset ensimmäisen viikon aikana kun Marko oli sairaalassa. Uskomatonta miten sitä muistaakin etenkin tuon ensimmäisen päivän niin tarkasti ja sitä ajatellessa tulevat silloin koetut tunteet vieläkin hetkessä pintaan.

Ja sitten se mitä en ollut tajunnut meillä olevan. Kaikki meidän uskomattomat ystävät ja tuttavat ja niiden määrä jotka olivat valmiita auttamaan meitä, se on jotain aivan uskomatonta. Se on jotain sellaista jota ajatellessa aina tulee mieleen että toivottavasti itse osaan olla yhtä arvokas ystävä silloin jos joku meidän ystävistä tarvitsee apua. Koskaan me ei pystytä kiittämään tarpeeksi kaikkia niitä monia monia ihmisiä jotka meitä auttoivat, mutta toivottavasti he kaikki ymmärtävät kuinka tärkeitä he ovat meille. Lämmin kiitos teille kaikille ihanille ihmisille <3

Heti ensimmäisenä iltana Janita otti muhun yhteyttä ja tarjosi apua koulutusten pitämiseen. Ensimmäinen ajatus oli että en mitenkään voi ottaa tuollaista noin isoa apua vastaan. Koska onhan se valtava panostus tulla pitämään meidän kokoillan koulutukset ja vielä Turusta. Onneksi Janita jaksoi tyrkyttää apua ja jauhaa asiasta niin kauan että suostuin. Siinä kohtaa en osannut järkevästi ajatella että en olisi itse mitenkään pystynyt pitämään yhtään mitään koulutuksia. Sen lisäksi että Janita lupautui pitämään itse yhden illan koulutukset hän teki ison työn ja järjesti huippukouluttajat usealle päivälle jota nyt en edes muista kuinka monta päivää niitä olikaan. Silloin oma elämä pyöri arjen pyörittämisessä. Mintun hoitamisessa ja hänen kanssa olemisessa, koirien, kissojen, hevosten ja kanojen hoitamisessa, sairaalassa Markon luona käymisessä johon matkoihinkin meni lähes kaksi tuntia päivässä.

Mun päivät koostuikin ekan viikon aikana siitä että aamulla nukuin ja tai ainakin yritin nukkua niin pitkään kuin Minttu jonka jälkeen oli vuorossa eläinten hoitamiset ja Mintun kouluun saaminen josta taisi joka päivä myöhästyä mutta päätin että en ota siitä stressiä kunhan pääsee välillä edes hetkeksi kouluun jotta hänen arjessa olisi jotain "normaalia". Ekaluokkalaisten koulupäivät ovat tietenkin lyhyitä varsinkin kun menee vielä myöhässä joten vietyäni Mintun kouluun mulla oli hetki aikaa edes vähän lenkittää koiria, hoitaa lisää muita eläimiä ja tehdä jotain pakollisia kotitöitä. Muistan että ajattelin että nyt pitää olla tarkkana että muistan pestä pyykkiä että Mintulla on puhtaita vaatteita kouluun. Meillä ei ole varmaan koskaan ollut pyykkikori niin tyhjillään kuin mitä silloin :). Kun Mintulla loppui koulu niin lähdimme suoraan Markoa katsomaan. Minttu oli hetken sairaalassa mukana että pääsi näkemään Markoa, mutta jotta itse sain olla kauemmin sairaalassa mitä Minttu olisi jaksanut olla niin Minttu vietti loppuillan välillä Amandan Hennan ja välillä Takut-Katrin perheessä :). Mahtavaa! Kotiin palasimme Mintun iltapalan aikaan aikaan ja jonka jälkeen lapsi pian nukkumaan että pääsi taas hoitamaan kaikki eläimet. Iltapäiviksikin riitti apua, Kati, Maarit ja äitini kävivät kukin vuorollaan antamassa hevosten päiväheiniä, suorittamassa koirien ulkoilutuksia ja lenkityksiä jne. Ilman heitäkään en olisi selvinnyt!

Sitten Vammalan Mustin ja Mirrin Rita otti ohjat käteen meidän kotiavusta! Rita toi meille hevosten puruja sekä koirien pakastelihoja ja ne valmis mix-ateriat oli ihanan helppoja. Normaalisti kun tehdään koirien kasvissoseet itse. Tuossa tilanteessa jo tuo Vammalaan ajaminen ja itse noiden hakeminen olisi ollut suuri voimainponnistus joten tuo oli todella iso apua. Rita myös organisoi sen että me saatiin Mintun kanssa syödä ihania ruokia, Hannan makaroonilaatikkoa sekä Hennan kinkkukiusausta sekä kanavuokaa.

Sitten myös uskomaton määrä ihmisiä enemmän tai vähemmän tuttuja ihmisiä olivat valmiita tarjoamaan apua, moneen viestiin mulla on jäänyt vastaamatta mutta iso kiitos jokaiselle avun tarjoajalle! Jokainen niistä on lämmittänyt mieltä!

Niin oma lukunsa oli muutamassa päivässä järjestetyt hyväntekeväisyys agilitykilpailut jotka järjestettiin meitä varten. Kaikki yksityiset ihmiset ja yritykset  jotka lahjoittivat sinne palkinnot, kaikki kisojen järjestelijät, osallistujat jne. Jotenkin tuntuu niin epätodelliselta että tällaista tapahtuu meille! Maailma on täynnä hyviä ihmisiä.

Sitten oli vielä se hallinvuokraaja porukka jota Misa järjesteli! Sekin uskomatonta, miten te edes keksitte tuollaista!

Ja sitten Sari, joka Markon kotiuduttua kuskasi mulle tikkien poisto ja haavanhoitovälineitä niin sain Markon haavoja hoidettua ilman että olisi tarvinnut lähteä itse tarvikkeita metsästämään ja tietenkin sain hieman päivitystä ja tukea haavanhoitoihin. Edellisistä onkin kulunut lähemmäs kahdeksan vuotta :)

Yhdessä todella tärkeässä roolissa oli kaikki ystävät joiden kanssa puhuin puhelimessa monenlaisia asioita. Ensinnäkin Jenni ja Kati, oli huomattavasti mukavampi ajella tapahtumailtana teholle Markoa katsomaan kun sain puhua teidän kanssa. En edes tiedä miksi silloin teille soitin, mutta te tulitte mulle ekana mieleen. Mutta tehän ootte mun tays-tukihenkilöt. Jenniähän voisi sanoa meidän perhelääkäriksi. Sitten tietenkin Suski sekä Mikko ja Mari, joskus yksikin puhelu voi merkitä todella paljon!

Tällaisissa tilanteissa kun normaali arki särkyy aina tajuaa kuinka merkityksellisiä kaikki omat eläimet ovat, ihmisystävien lisäksi. Tällä hetkellä meillä on kahdeksan koiraa ja joku ulkopuolinen saattaisia ajatella että eikö edes puolet vähemmän riittäisi tai voisiko niistä jonkun antaa hoitoon edes tällaiseksi hetkeksi. Mutta ulkopuolinen usein näkee vain sen kaiken vaivan ja työn mitä eläimet aiheuttavat. Itse taas asian kokee tällaisina hetkinä niin että se olisi viiminen asia millä tuossa tilanteessa omaa "työtaakkaansa", jos sitä voi edes sellaiseksi sanoa, pienentäisi. Itselle jokaisen koiran kanssa on oma historia, yhteiset onnistumisen hetket ja sitä jotenkin tajuaa kuinka valtavan tärkeitä ne jokaikinen ovat. Sitähän sanotaan että ryhmässä on voimaa ja se pätee täydellisesti myös tasapainoiseen kuin yhteen hiileen puhaltavaan laumaan koiria. Ne vain tuovat omalla olemassa olollaan voimaa ja jakavat sitä ympäristöönsä. Illalla sohvalla istuessa ja katsoessa kahdeksan energisen koiran lepäävän täydellisen levollisena se rauhoittaa mieltä, ihan väkisin.

Ja pakottivathan nuo meidän eläimet pitämään tietyistä arjen rutiineista kiinni, se tekee tietenkin hyvää normaalin arkeen mutta erityisen tärkeäksi se muodostuu poikkeustilantiessa. Hevoset ja kanat hoitaakseen on ihan pakko lähteä ulos siinä missä koiria voisi täällä maalla vain laskea omineen pihalle. Vaikka usein se siinä tilanteessa jurppii niin varmaa on että takaisin sisälle tulee ihan aina paremmalla mielellä, eikä siksi että pakollinen homma on suoritettu vaan siksi että yksinkertaisesti vaikkapa yhden 500 kiloisen rauhallisen, tasaisesti rauhallisesti hengittävän, lämpimän eläimen halaaminen rauhoittaa kummasti.



Nyt meidän arki alkaa pikkuhiljaa palautumaan siltä osin että Marko kouluttaa aikalailla jälleen kokopäiväisesti ja pystyy kotonakin kokoajan enemmän tekemään päivittäisiä hommia. Mä oon jaksanut taas treenata vähän omien koirien ja Rusetinkin kanssa, mikä on ihana asia. Ja kaksissa kisoissakin on tullut jo käytyä.

Kaiken tämän jälkeenkin taas uskallan olla sitä mieltä että kaikki mikä ei tapa niin vahvistaa. Kunhan siihen vain antaa mahdollisuuden. Taas on yksi vastoinkäyminen koettu, mutta sitä vastaan myös paljon positiivista saatu osaksemme. Ja tällä hetkellä vahvasti tuntuu siltä että plussan puolelle ollaan jääty, täältä sitä taas tullaan. Lisää elämästä oppineena ja taas hieman vahvempana.

Jessican opissa

Tänään aamusella aikanen lähtö kohti Sipoota ja Jessican koulutusta.

Tärpän tekemisiä:

Ensin seuraamista. Seuraamisen uudelleen opettaminen meni vähän takapakkia kokeessa käymisen johdosta mutta tässä viikolla olen sitä pihassa vähän treenaillut ja alkanut palautumaan taas ähemmäs sitä mitä oltiin ennen koetta. Jessica patisteli etenemään asiassa ja selkeästi keskeyttämään ja kertomaan että "seuraa" ei ole pään roikottamista. Edelleen kuitenkin peruuttelut mukana mutta myös perusasennosta lähtöjä jotka vaikeimpia. Samaten matkaa saa pidentää.

Seuraamisen sivuaskelia vasempaan katsottiin myös. Parhaalta tuntui että vas jalalla ensin pikkuaskel taakse ja sitten itse ristiin askeltaen. vähän tarvitsee käsiapua. Samoin peruuttainen katsottiin. Parempi lähteä oik. jalalla ja samaten vähän apua vas. kädellä ettei lähde peruuttamaan nopeempaa tahtia kuin minä.

Luoksetulon seisomista. Siinä ohjeena lelun heitot ainakin hetkeksi pois. En jotenkaan ollut itse huomioinut että käyttää silmää, mutta nyt kun joku asiasta mainitsi niin ihan selkeähän se on. Tätä on kyllä niin vähän treenattu, ja tuskin ollenkaan kokonaisena liikkeenä, että ihmekös tuo jos jäänyt huomaamatta. Keskusteltiin köäsimerkin ja suullisen -käskyn käytöstä tuohon seisomiseen. Mietin vielä mutta voi olla että otan siihen suullisen käskyn takaisin. Nyt tehtiin ihan sellaista perustreeniä että namia heittämällä koira kauemmaksi musta ja sieltä tullessa käsky + käsimerkki alakautta ja namin heitto taakse. Tekee kyllä namilla paljon rennommin. Kokeiltiin myös takapalkkaa siten että Jessicalla oli namit ja vapautin hänen luokseen.

Ruutua tehtiin merkin kautta. Merkkiä teki hyvin,  mutta ruutu oli vaikea. Tai oikeastaan hallin matto oli se joka teki sen vaikeaksi. Niin kirjava että omallekin silmälle oli vaikea hahmottaa ruutua. Tärppä ei meinannut tajuta sitä vaikka laitettiin suoriltaan alusta ruutuun ja näki  kun vein sen sinne. Kun kertaalleen olin pannasta taluttanut ruudun merkiltä keskelle ruutuun alustalle niin alkoi löytämään ruutuun. Oli puhetta että Tärpälle parempi jos sekoilee ruudun kanssa että ei anna uutta käskyä vaan taluttaa sen pannasta rauhallisesti oikeaan paikkaan. Uudesta käskystä alkaa vain mahdottoman sähläämisen.

Ohjattua tehtiin myös. Keskikapula noin 10 metrissä ja sivukapulat alempana. Silloin kun oli mun sivulla kapuloiden viennin aikaa meni hyvin lähetetylle kapulalle. Merkkiä pitää vahvistaa, nythän sitä ei olekaan yhtään treenattu joten eiköhän sekin pian korjaannu.

Tunnaria, eka toisto todella hyvä! Lähes täydellinen, kerran hieman korjasi palauttaessa otetta. Toinen toisto tehtiin siten että oma kapula laitettiin normaalia kauemmaksi vääristä ja samalle väriselle kohdalle kuin mitä kapula oli. Siinä hätäänty kun ei löytänyt omaa ja toi väärän. Laitoin uudestaan lähempää kapuloille ja oma oli viety nyt hieman ähemmäksi kuin edellisellä toistolla mutta kuitenkin saman väriseen kohtaan kuin edellisellä kertaa. Tässä onnistui hyvin. Tällaisia voisi siis alkaa treenaamaan että saa itsevarmuutta että kapula kyllä löytyy vaikka ei heti hajua saisikaan tai paikallistaisi sitä.

Kaken suhteen Jessica neuvoi että laittaisi koiran molemmin puolin namit ja palkatessa sitten vapautus nameille. Tämä siksi että vähemmän ajattelisi minuun päin. Toinen idea oli että takana voisi olla joku kierrettävä kohde johon lähetän onnistuneen vaihdon jälkeen kiertämään. Tätä en uskalla vielä tehdä, koska ajallisesti ei ole vielä kauaan aikaa kun kake oli ihan hajalla. Muttta tuota namijuttua lähden kokeilemaan ja keirrätyksiäkin sitten kun saa vielä varmuutta lisää.

Paikallaolosta keskusteltiin ja Jessica heitti ilmaan että mitä jos en tekisikään Tärpälle leuka maassa paikallaoloa. Lonkallaan haluan antaa sen olla koska johtuu todennäköisesti polvesta ettei halua olla kauaa aikaa perusasennossa. Mutta tuo ei välttäättä olisi hullumpi ajatus että opettaisi vain lonkallaan makaamiseen oman käskyn ja namit etutaasujen väliin niin ei tod näk laittaisi leukaa maahan. Tuo ajatus alkoi kyllä kiinnostamaan koska jos Tärppä makaa lonkka-asennossa (mitä ei ennen tehnyt) niin leuan pitäminen maassa voi olla hankala yhdistelmö siihen.


Flow:n treeniä

Flown kanssa seuraamista taas koska eilen kotona treenatessa iski epävarmuss itselle sen eteenpäin viemisessä. Tänään teki taas normaalitasollansa, ehkä eilinen seuraamisessa sekoilu johtu siitä että ajatukset olivat osittain kanoissa ja kissoissa vaikka eivät siinä seassa pyörineetkään. Perusaentoja pitää treenata nyt niin että käsi seläntakana että pääsee siitä eroon. Auttaa siten että ensin normisivulle tulo käsi alhaalla sitten namin heitolla koira kauemmaksi ja kun sieltä tulee niin sama uusiksi mutta vas käsi selän takana. Oli näin helpompi kuin edessä istumisesta sivulle tulo.

Seuraamiseen uutena asian pään alhaalla käyttämiseen sellainen että aloittaa perusasennosta lähdettäessä täyskäännöksellä, siinä ei päänroikottamista tullut.

Lisäksi tehtiin kakea. Sama juttu kuin Tärpälle, sivunamit. Molemmista käsistä palkkauksia.

Jääviä, samoin täytyy muistaa palkata molemmista käsistä. Ja aina väliin vahvistella seisomista heittämällä nami käskyn kanssa yhtäaikaa taakse ettei pääse huononemaan kuuntelutreenejä tehdessä.

Tärpän ensimmäinen voittajan koe

Tänään oli sitten Tärpän ensimmäinen voittajaluokan koe! Pisteitä tuli yhteensä 292, sij. 1. 

Paikkamakuu 10

Jätin Tärpän plats-käskyllä makaamaan koska lepo-käsky ei ole vielä riittävän hyvä että toimisi kisatilanteessa ja varsinkin nyt se alkoi hajoamaan kun olin treenaillut viikolla plats käskyä ja sitä että ei laita leukaa siinä maahan. Nyt aloitan teemään kunnolla kuuntelutreeniä plats ja lepo käskyn suhteen.

Nyt siis Meni makaamaan käskyn mukaisesti, mutta ennen kuin olin edes kehästä ulkona oli laittanut leuan maahan. Paikallaolon aikana oli kerran nostanut leuan, mennyt lonkalleen ja laittanut leuan takasin maahan. Liikkeen lopussa nousi aika hyvin istumaan. Hieman ryhdikkäämmin olis voinut olla.

Seuraaminen 7.5

Tein vanhalla käskyllä ja seuraaminen oli myös en mukaista odotetusti. Ajoittain pää kunnolla ylhäällä mutta enimmäkseen roikotti sitä. Kun tekee pään roikottamista niin lähes painaa jalkaan ja siitä lähti pisteitä. Lisäksi hitaaseen siirryttäessä tarjosikin liikkeestä seisomisen... Uudella käskyllä jatkoi samaan malliin kuin ennen tuota virhettä. Eipä ole tullut hidasta käyntiä treenattua aikoihin, en edes muista milloin. Tai ylipäätään noin pitkää seuraamista. Viimeksi varmastikin viime kesänä avoimen kokeessa :)

Luoksetulo 8.5

Jättö hyvä, jäi leuka ylhäällä. Seisominen aika hyvä, juuri sellainen mitä treeneissäkin tehnyt. Maahanmenoa ennakoi hieman ja sai mut tahtomattani siihen mukaan ja annoin käskyn vähän turhan aikaisin. Meni hyvin maahan. Loppuosan tuli hyvällä vauhdilla ja muistaakseni hyvään perusasentoonkin

Ruutu 10

Se oli hieno! Itse jännitin tätä eniten etukäteen, tää on mun paniikkiliike :). Meni tosi hyvällä vauhdilla, pysähty top-käskystä nopeesti ja kiepsahti muhun päin ja hyvin maahan (tosin lepoasentoon vaikka annoin maate käskyn ja piti antaa plats...). Lopussa tuli aika hyvään seuraamiseen, parempaan kuin itse seuraamisliikkeessä.

Hyppynouto 10

Siinä oli laitettu lituska merkki siihen linjalle josta liike piti aloittaa. Tärppä lähti tarjoamaan merkkiä liikkeen aloituspaikalle mentäessä ja piti oikein kaksi kertaa kutsua se sieltä pois. Näitäkin täytyy treenata. Kapula pomppi vähän vinoon vasemmalle mikä vaikeampi Tärpälle. Annoin takastullessa pienen-pienen kroppa-avun varmistaakseni että tulee hypyn kautta. En tiedä kuinka se näkyi, Tärpälle olisi varmasti riittänyt avuksi vain katseenkin siirtäminen.

Metallinouto 10

Se oli hyvä. En ainakaan muista siitä nyt korjattavaa.

Tunnari 9

Kapuloille mennessä jalalle koski yhteen väärään joka vähän liikkui. Heti omalle tultuaan otti varmasti suuhun ja toi vauhdilla. Kerran takastullessa korjasi otetta. Muuten oikein hyvä.

Kake 8

Jätettäessä teki lepo-asennon ja eka vaihto vielä istuminen mikä vaikein Tärpälle jos on tputtanut leuan maahan. Nousi kuitenkin heti ekalla istumaan, hieman nihkeästi mutta teknisesti puhtaasti. Samoin muuta vaihdot hyvä. Lopussa vaan tarvitsi perusasentoon lisäkäskyn.

Kokonaisvaikutus 10

Kisaaminen oli just niin hienoa kun olin odottanutkin. Ihanaa kun on koira joka ei paineistu kisatilanteesta ja käyttätyy kaikin tavoin kuten treeneissäkin. Se tekee kisaamisesta helppoa.

Illalla oli pakko vielä vähän aloitella plats ja lepo käskyjen erottelutreeniä :) Samoin Flow pääsi tekemään  olohuonetokoa. Jääviä joissa nyt pidin kädet seläntakana ettei saa apua niistä. Ensin liikkeestä istumista jota ei mokannut kertaakaan. Sitten seisomista ja maahanmenoa sekaisin,jossa ei myöskään mokaillut. Ja lopuksi kaikkia sekaisin, siinä lähti seisominen välillä sekaantumaan maahanmenoksi. Mutta istuminen edelleen joka kerta oikein.

Lisäksi Flowlle vähän katsekontaktin pitämistä perusasennossa ja häiriköin namikädellä. Sitäkin jo paremmin.

Team kyylärit ja Timantti lenkillä

Päivä tokotellen

Christan koulutuksessa tänään vietettiin päivä tokon merkeissä.

Flow teki ensin seuraamista. Siinä täytyy jatkaa häriötreenejä perusasennossa istuen, samalla tapaa mitä viime viikonloppuna aloitinkin. Lisäksi omineen treenatessa tehdä katsekontaktin pitämistreeni
ä häiriten itse vas kädellä jossa nami. Siinä tuli hyvin esiin että asia vaan ei ole vielä Flowlle selvä. Aion myös kokeilla lelulla samaa, uskosin että tsemppaa enempi kun palkkana on jotain mitä se todella haluaa.

Seuraamisen liikkeelle lähdöt nyt lennosta, niin kauan että nuo perusasennossa tehdyt katsekontakti treenit sujuvat. Samoin seuramisen yhteyteen häiriköintiä. Kun perusasennossa sekä seuraamisen yhteydessä tehdyt häiriötreenit sujuvat niin sitten harjoitellaan perusasennosta liikkeelle lähdöt ottaen häiriöt heti mukaan siihen joka saa sen muistamaan missä se katse pitikään olla. Eiköhän se ekan askeleen katseenntiputus tällä jää pois.

Seuraamisessa ei tarvitse enään lelua käteen. Menee rennompana ilman ja muutenkin jo voi mennä asiassa eteenpäin. Jos edistää niin heti oma liikkeen pysäytys ja odottaa että tulee oikealle paikalle. Kuitenkin niin nopeasti uudestaan liikkeelle ettei ehdi tehdä perusasentoa jotta saa vältettyä nyt perusasennosta liikkeelle lähdöt ja pään tippumisen.

Lisäksi tehtiin Flowlla jääviä. Nyt treeniä kädet selän takana ettei vahingossakaan tule annettua käsiapuja ja pääsee oppimaan rehellisesti käskyjen kuuntelua. Seiso ja maahan meni aika kivasti, toki velä sekaannuksiakin tuli. Niitä voi tehdä kuitenkin sekaisin. Istuminen on vaikein ja vähin harjoiteltu. Sitä nyt erillisenä niin kauan että saa kaikki kroppa-avut pois. Helposti tekee siinä seisomisen. Sen jäämiseen pois auttoi kun kävin vain nätisti fyysisesti korjaamassa haluttuun asentoon. Oli Flowllw paljon selkeämpää kuin uudella käskyllä istumaan ohjaaminen.

Kun jäävät sujuvat sekaisin itse peruutellen niin seuraavaksi voi lähteä tekemään jääviä siten että namia heittämällä ensin saadaan koira pois ohjaajan luota ja sitten ohjaajalla selkä koiraa päin ja siitä jääviä sekaisin. Tämän jälkeen kiertämiseen lähettämistä ja siinä jääviä sekaisin vaihdellen sekä
meno että paluumatkalla.

Tärppä teki vain yhden kierroksen ja huomisen kokeen takia tein seuraamista. Halusin saada hieman varmistusta kuinka jatkaa seuraamisprojektia. Christa tykkäsi että on hyvällä alulla Tärpän uusi seuraaminen. Nyt vaan riittävän tuon uuden tyylin vahvistamista että varmasti oppii sen kunnolla. Ei ollut huolissaan käden häivyttämisestä, koska Tärpän ajatus ei ole liikaa kädessä, se on enempi muistuttamassa sille uudesta seuraamisesta. Huomisen kokeessa teen seuraamisen vanhalla käskyllä kuten oli ajatellutkin.

Lisäksi tehtiin kaken eka vaihto (istu) käskytyksellä  jonka teki hyvin. Lisäksi perusasennosta maahan mennessä ei laittanut päätä alas :). Saa nähdä laittaako huomenna kokeessa paikallaolossakaan... Täytyy vielä miettiä jätänkö sen huomisen kokeessa millä käskyllä paikallaoloon.

Myös liikkeestä istuminen tehtiin käskytyksellä. Sekin sujui, jee :)

Siistiä päästä huomenna kokeeseen Tärpän kanssa! Ei meinaisi malttaa odottaa ja mua jännitää jo nyt,   NIIN huippua!!

Tokoa

Tärpän kanssa pikkutokotreeni Kaalisaaren hiekkakentällä Mintun ja Pampulan kanssa.

Pieniä seuraamispätkiä. Muistin että voittajassahan tulee sivusiirtymisetkin ja peruutus. Ei olla treenattu, täytyy lauantain kokeessa tehdä vain perusasennon korjauksina. Idea on kyllä jo miten lähden tekeen, mutta saa odottaa ainakin näiden kokeiden jälkeiseen aikaan. Siistiä kun nyt kun tehdään vain tokoa on mahdollista säätää kaikki tällaiset pikkujututkin kunnollisiksi. 

Ruutua ilman alustaa. Tuntuu että alustatreenit on saanet nyt aikaan sen että kun ei ole alustaa niin kehittää itselleen takanauhasta alustan. Top käsky  pitää antaa turhan aikaisin, reagoi siihen laiskasti kun ajattelee takanauhalle menoa. No, ihmeitä ei nyt tehdä ennen koetta. Vahvistelin vain vähän top käskyä ruudun ulkopuolella. 

Kake toimi moitteetta ja nyt jätti alun maahanmenossakin pään ylös. Niitä olen kotona sisällä treenaillut nyt parina päivänä, palkaten kädestä namilla. Häiriöistä vastasi Minttu&Pampula team, pyysin Minttua hyppelehtimään Tärpän ympärillä Pampulan kanssa kaken aikana. Ei vaikutusta Tärppään, kait se sille aika normitilanne että aina häärää ympärillä kun kotona treenaillut paljon :)

Liikkeestä istuminen nyt hyvä.

Samoin tunnari.

Mun mainiot aina innokkaat apulaiset. Mintusta on tullut iso apu tunnarin treenaamiseen.