Tärpän ja Pojun tokot

Suorastaan luxusta treenata treenikaverin kanssa, eilen ja tänään treenasin Annen kanssa.

Tärppä:

Luoksetuloon nyt seuraava suunnitelma, stoppia lähden nyt parantamaan takapalkalla ja takapalkasta aiheutuvaa maahanmenon jumitusta yritän saada pois sillä että juoksen palkkaamaan ruualla maahanmenoista ja sitten vasta takapalkalle vapautus. Lisäksi seisomista sekä maahanmenoja kokeilen tehdä vaihtelevissa järjestyksissä jotta pysyisi kuulolla eikä lähde liikaa ennakoimaan.

Luoksetulon seisomisessa on tosi etupainonen, siihen kokeilen jos paranisi yhtään tekemällä treeniä jossa tärpän seistessä vedän sitä kevyesti pannasta itseäni kohti ja heti kun vastustaa/siirtää painoa taakse vapautus takapalkalle.

Ruudussa tulee heti ulkona isossa tilassa hidasta top-käskyyn reagoimista. Sitä työsten edelleen vanhalla kaavalla, appari heittää palkkaa mun top-käskystä keskelle ruutua. Ja lisäksi lyhyeltä matkalta ruudun paikan tarjoamistreeniä, siinä tarjosi hyvin oikeaa paikkaa.


Liikkeestä istumista tein nyt seuraamisesta opettaen siihen päämerkkiä avuksi. Ensin tein useamman toiston pelkkää istumista, se ei vie treeniä eteenpäin. Lopettaa heti kuuntelun kun toistetaan samaa ja sitten tekee vääriä asentoja vaikka maahanmenosta ja seisomisesta joka normaalisti varma. Pakko siis tehdä sekaisin. Tänään oli myös ongelmia kiertämisen kautta tehdä istumista (vääriä asentoja) joten pitää ihan ylipäätän tehdä vaihtelivista ja paljon erilaisista tilanteista jääviä sekaisin että saa ne varmaksi.

Tunnari otettiin kertaalleen kisamaisesti, se oli ok.



Poju: Poju treenasin tänään lyhyesti. Ensin vähän liikkeestä seisomista. Lelun ollessa kädessä vouhkasi lelua niin paljon että aivot jäi johonkin muualle. Lähdin sitten tekemään namipalkalla ja hetin lelun treenikassille, joka olikin Pojulle hankala tilanne. Vaikeaa oli saada ajatukset irti lelusta. Oikeastaan treenattiin sitten sitä että pystyy luopumaan leluajatuksesta. Teki kyllä hommia, mutta ei ollut täysillä läsnä. Lopuksi vielä tein harjoituksen jossa heittelin kentälle useita leluja ja palkkasin itsellä olevaan leluun kun teki mitä pyydettiin. Tämä meni aika kivasti, mutta ehdottomasti pitää treenata lisää että oppii luopumaan kunnolla.

Väriestejuoksu

Toisinaan on kiva tehdä jotain ihan muuta kuin koiriin liittyvää. Me kävimme koko perheen voimin Turussa Väriestejuoksussa ja hauskaa oli! Ensin mietittiin jätettäisiinkö koko juoksu väliin koska ei oltu suurista alkukesän aikeista huolimatta käyty kesän aikana juoksemassa. Päätettiin kuitenkin lähteä koko perheen voimin ja mennä sitten tietenkin Mintun tahtiin. Hyvin pystyi osallistumaan lapsenkin kanssa tapahtumaan, ne esteet mitä Minttu (tai minä;) ei rohjennut mennä oli helppo myös kiertää. Ehdottomasti mennään toistekin! 

Tokon treenitauko ohi!

Tokon treenitauko on nyt pidetty ja Tärppä, Poju ja minä pursuamme kaikki intoa päästä taas treenaamaan. 

Tämän illasta treenistä muistettavia asioita. 

Tärppä:

Liikkestä istumisen ongelma on edelleen vain seuraamisen yhteydestä. Siihen lähden tekemään pääapua helpotukseksi.  

Ruutu pelitti kivasti. Koska jo aikoinaan olen kantapään kautta oppinut että mitään toimivaa ei kannata lähteä muuttamaan niin pitäydyn siinä viisaudessa ja keskityn ruudussa merkin parantamiseen (pysähdyksen ennakointi) sekä tietenkin siihen että ruutuun meno säilyy hyvänä. Ja uutena taidan opettaa myös suoraan maahanmenon. 

Poju:

Perusasennoissa helposti vie perän mun selän taakse tai jos tulee suoraan niin korjaa sen taakse. Siihen treeniä ja palkkauksia oikeista. 

Seuraaminen oli hyvää kun lelu oli piilossa. Nyt täytyy vain saada säilytettyä se tuollaisena. Seuraamiseen täytyy ottaa se nyt lennosta että saa työstettyä perusasentoon tuloja.

Liikkeestä maahan seuraamisesta oli hyvä. Maahanmeno voisi olla nopeempi, siihen lähden nyt kokeilemaan lelupalkan sijaan namipalkkaa. Lopun perusasentoon tulo tosi nopea :)

Liikkeestä seisominen hyvä ilman seurauttamista. Seuraamisen yhteydestä tarvii käsiavun, mutta tämä oli nyt toinen kerta kun seuraamisesta tehtiin seisomista joten ei ihme. Pitää muistaa treenata erikseen myös paikalla seisomista. Sekä hyppyä varten kauempana seisomisia. 

Noutoon nopeita palkkauksia kapulan nostosta niin ajoittain esille tuleva ruma kapulalle meno voisi korjaantua sillä.

Hitsi kun oli hauskaa treenata taas tokoa!!!

Poju harjoittelemassa Takujen agilitykisoissa pienen tokotreenin jälkeen rauhoittumista ja sehän sujuu jo kivasti.

Ruotsin reissulta kuvia

Tässä meidän retkikunnan nelijalkaiset. Mikon Ykkönen ja Kiia ja meidän Flow, Tärppä, Pampula ja Raksu

Ja tilanne hetkeä myöhemmin kun Tärppä ilmeisesti venäytti ranteensa autoille palatessa.

Furuvikin eläintarhassa ehdottomasti ihanimpia otuksia olivat vuohet. Ehkä siksi kun niillä tuntui olevan olot kivoimmista päästä. Suurinta osaa eläimiä katsellessa tuli vain surulliseksi niiden puolesta.

Sunnuntain kisojen lopputulos :) 

Ehkä jo hieman väsyneet matkalaiset odottamassa hotellin respassa. Tämä kokoonpano sai kyllä hupaisia katseita. 

Tärppä katselee lumoutuneena aaltoja hytistä. 

Koska Tärppä lepää parhaiten siellä missä mäkin olen ja hotellin ravintolaan ei saanut ottaa koiraa niin Tärppä odotteli juuri ravintolan ulkopuolella kun oltiin itse syömässä. 

Tärpän SM-kisat ja Ruotsin reissu

Blogin kirjoittaminen on ollut pitkään tauolla, enkä jaksa alkaa kevään ja alkukesän kisoista kirjoittamaan, joten hieman SM :stä ja Ruotsin kisareissusta tekstiä.


SM:ssä selkeät ja yllättävät ja harmittavat virheet tapahtui Z:ssa jossa istuminen jäi tekemättä sekä hyppynoudossa Tärppä kolautti takasin tullessa esteeseen.

Z:ssa järjestys oli maahan, seiso, istu. Maahanmeno oli melko hidas, seisominen ok mutta näytti hieman epävarmalta videolta katsottuna. Istuminen oli siten että edessä oli ruutu ja luoksetulo kehä, en tiedä olisiko siitä häiriintynyt jotenkin? Seuraamisessa ei ollut niin läsnä mitä treeneissä on ollut. Luulen että isoin jähmeyden aiheuttaja oli mun jännitys, eka kehä ja eka liike ja muistan jännittäneeni enemmän kuin muissa. Arvosana 6.

Hyppynoudossa kolautti hieman takaisin tullessa. Arvosana 8

Tunnari meni hienosti, siitä 10. Otti heti omalla tultuaan sen suuhun ja lähti ripeästi palauttamaan.

Ruutu meni omasta mielestä hyvin. Jouduin toki antamaan pysäytyskäskyn melko aikaisin. Arvosana 8.

Luoksetulon stoppi Tärpäksi aika hyvä ja maahanmeno hyvä. Silti yllätyin että saatiin 8,5 , itse en olisi antanut niin paljoa.

Kakeen valmistelin jotenkin huonosti, Tärppä ei ollut kunnolla läsnä perusasennossa ja ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Joten lisäkäsky siihen. Seiso-istu vaihdossa hieman tuli eteen. Arvosana 9, joka selittyy tuomarilla.

Kauko-ohjaus hyvä omasta mielestäkin. Siitä 10.

Seuraaminen oli videolta katsottuna aika kivannäköistä siihen verratuna mistä ollaan lähdetty. Edelleen se on kuitenkin meidän isoin työstettävä liike. Arvosana kuitenkin 8.

Paikka istuminen 9, oli ollut levottoman näköinen ja kerran liikuttanut toista etujalkaa.

Paikka makuu ilmeisesti hyvä, arvosana 10.

************************************************

Kunnon reissussa pitää olla aina isompaa tai pienempää säätöä ja tätä kaavaa mekin noudatettiin. Ruotsin kisat oli vähällä jäädä alkuunsa kisaamatta. Perjantai aamuna oltiin Ruotsissa ja tarkoitus oli viettää päivä huvipuistossa lasten kanssa. Sitä ennen lähdettiin käyttämään koirat kävelyllä kivalla niitty/puistoalueella ja saivat juosta vapaana. Takaisin päin tullessa Tärppä alkoi yhtäkkiä pahasti ontua toista etujalkaansa. Kannettiin se autoon ja se ei halunnut juuri ollenkaan laittaa painoa jalanpäälle. Ainoastaan hieman varpaille. Rannetta ei halunnu ollenkaan taittaa. Lähdettiin äkkiä metsästämään kylmäpakkausta. Apteekki joka löydettiin aukeisi vasta hetken päästä jotrn ensiavuksi Marko meni hotelliin kastelemaan pyyhettä kylmällä vedellä. Kun apteekki vihdoin aukesi siellä ei ollut lainkaan kylmäpakkauksia! Onneksi kauppa oli vieressä ja sieltä sai pakastehernepussin. Kylmä selvästi auttoi, mutta pientä turvotusta tuntui olevan ranteessa. Onneksi olin ottanut laserlaitteenkin mukaan ja hoidin myös sillä rannetta. Ajettiin palan matkaa ja Uppsalasta taas etsittiin apteekkia että saadaan uudelleen kylmättyä jalkaa. Päivä kuluikin paljon Tärpän jalan hoidon merkeissä, onneksi sentään päästiin lasten kanssa edes vähän huvittelemaan Furuvik nimiseen paikkaan joka oli lähellä kisapaikkaa ja meidän hotellia. Illalla jo Tärppä liikkui ontumatta ja päästiin osallistumaan viikonlopun kilpailuihin.

Ruotsissa kisaaminen oli jännää, on aivan eri kisata tokossa ulkomailla entäkuin agilityssä. En muista koska olisin jännittänyt kisoissa niin paljon kuin Ruotsissa ekana kisapäivänä. Musta tuntui että lähes kaikki mun energia meni siihen että ymmärränkö mitä puhuvat mulle kehässä :). Ehkä se oli syynä siihen että Tärppä paikalla makuusa pomppasi istumaan heti kun menin piiloon, sitä se ei ole koskaan tehnyt treeneissä eikä kisoissa. Ykkönen jäi yhden pisteen päähän. Sunnuntaina oli jo paljon helpompaa, liikkuri oli eri ja paljon selkeämpi enkä joutunut lähtemään ekana kuten lauantaina.

Agilityssä kisatessa on saanut tottua että Ruotsissa ei ole niin pilkun tarkkaa tuo sääntöjen noudattaminen. Ja tietenkin joitain muitakin sääntöjen puitteissa olevia eroja siellä on. Tässä muutamia mitä tuli meidän käymissä kisoissa vastaan :)

- seinällä ollut lähtölistan näköinen osallistujaluettelo ei ollutkaan lähtölista. Lähtöjärjestys arvottiin ainakin meidän näkökulmasta erikoisella tavalla. Ensin tuomari ja liikkuri piti jonkinlaista kilpailun avausta ja sitten luulimme että alkoi jonkinlainen arpajainen :). Pöydälle oli levitetty erilaisia kirjoja ja siitä jokaisen piti vuorollaan käydä hakemassa itselleen yksi. Kävin vuorollani hakemassa omani ja kohta multa kysytiin että mikä numero? Hetki ihmeteltiin kunnes tajuttiin että kappas pitää avat kansi siellä oli post it lapulla kilpailunumero :). Mulle pahin mahdollinen kun ei pääsisi näkemään yhtään suoritusta ennen omaa.

- Liikkeiden alussa liikkuri joko ilmoitti että liike alkaa, kysyi vanhaan tapaan oletko valmis tai sitten ei kumpaakaan noista vaan aloitti liikkeen käskytyksen.

- Seuraamisessa ennen paikalla käännöksiä liikuri sanoi jonkun lauseen joka tarkoitti että seuraavaksi tehdään paikalla käännöksiä ja sitten käskytti mitä tehdään. Samoin oli sivu- ja eteen- ja taakse siirtymisssä.

- Ruudussa tuomari sakotti lauantaina puoli pistettä kun ruudusta kutsuttaessa käskyn ajaksi käänsin pään, sunnuntaina vähensi siitä kokonaisen pisteen.

- lauantain liikkuri käänteli kauko-ohjaukset kylttiä siten vaihdot oli istu-seiso-maahan-istu-seiso-maahan. Eli seiso-istu jäi tekemättä. Osa kilpailijoista teki kuitenkin tuon seiso-istu vaihdon vaikka sitä liikkuri heille ei näytänytkään ja siitä sai yhtälailla pisteitä :)

Toimitsijat ja kilpailijat olivat kaikki hyvin ystävällisiä ja avuliaita joten oli kiva paikka kisata.

Elämä ottaa, mutta ennenkaikkea se antaa.

Tykkään kirjoittaa enimmäkseen positiivisista asioista, koska negatiivisten asioiden jauhaminen ja niistä valittaminen on enimmäkseen turhaa energian hukkaamista ja negatiivisuuden lisäämistä. 

Tässä viime aikoina olen usein tullut miettineeksi miksi sitä aina välillä tuntee olonsa väsyneeksi. Tai ainakin sellaiseksi että kaipaan omaa rauhaa ja aikaa omille ajatuksille. 

Kun mietin meidän perheen elämää kolme vuotta taaksepäin en enää ollenkaan ihmettele ajoittaista oman rauhan kaipaamista. Itseasiassa tässä vaiheessa voisi olla aika hajallakin ja varmasti olisinkin jos en olisi törmännyt oikeisiin ihmisiin joista Merja on ollut meidän kokoperheen pelastava enkeli. 

Tarkkaan en muista kaikkien tapahtumien järjestystä mutta ainakin listasin kaikki asioita ylös jotka ovat vieneet paljon energiaa ja jonka alan vasta nyt sisäistämään. 

Ensin alkoivat Mintun sairastelut ja siitä tutkimuksissa ja sairaalassa juokseminen.  Kun diagnoosi selvisi monta yötä istuin koneella etsimässä netistä tietoa, koska se tuntui olevan ainoa paikka mistä sitä sai. Selvitin mistä voisi saada apua oireisiin jotka olivat pelottavan kuuloisia kuunnellessa lapsen kertovan niistä mutta kuitenkaan sairaalassa ei kukaan lääkäri halunnut niihin millään tapaa ottaa kantaa koska heidän mukaan diagnoosi ja oireet eivät täsmänneet joten silloin heidän maailmassa oireita ei ollutkaan. Edelleen asioista saa taistella ja usein tuntuu että saa puolustaa sairaalassa ollessa lapsrn etua. Olisi hienoa että sinne mennessä voisi ajatella että nyt hän on ammattilaisten käsissä osaavissa käsissä mutta valitettavasti se ei aina mene niin. Olen oppinut että itse pitää etukäteen tavalla tai toisella ottaa asioista selvää jotta tarvittaessa osaa vaatia sen mikä kuuluukin. Lisäksi koiria ja koiraharrastustani ja sen mukana tuomaa oppia saan kiittää että Minttu pystyy elämään nyt pääasiassa kivutonta elämää. 

Yksi suuri asia mikä meillä kahden vuoden ajan vei suuresti energiaa oli ensinnäkin todeta se että kuinka helposti turvallisuudentunteen pystyy ihmiseltä toinen ihminen viemään. Saimme kahden vuoden ajan tekstiviestejä ja kirjeitä kotiin joiden sisällön perusteella meitä mm. luultiin erään huumeita diilaavan henkilön ystäviksi/tuttaviksi ja joissa myös puhuttiin palkkamurhaajista ja lueteltiin nimiä ketkä ovat tämän listalla. Tällöin ainakin vuoden ajan vähän väliä kotona ollessani tarkistin onhan puhelimeni kokoajan käden ulottuvilla. Kävin mielessäni läpi eri tilanteita miten toimisin jos jotakin tapahtuisi. En myöskään unohda sitä tunnetta mitä voi saada aikaan se kun omalla pihalla ollessa näin auton tulevan pihaa kohti enkä heti tunnistanut autoa. Parissa sekunnissa ehtii käydä läpi uskomattoman ajatusketjun ja punnitsemaan haenko ensin lapsen turvaan pihan toiselta puolen vai haenko Jaakon ensin tarhasta turvaksemme. 

Aikaa taitaa olla kulunut nyt kolme ja puoli vuotta kun satutin agilitytreeneissä nilkkani pahasti. Murtumilta vältyin mutta nivelsiteet menivät pahemman kerran. Kaatumisen yhteydessä nilkka meni johonkin virheasentoon/lukkoon jota silloin lääkärit eivät huomanneet, tämä esti jalalla kävelyn ja varmaankin osittain siitä syystä jalkaan kehittyi massiiviseksi kehittynyt veritulppa koska enhän viitsinyt turhasta "pikkukivusta" mennä lääkäriin valittamaan. Loppujen lopuksi kun kahden viikon päästäkään en vielä pystynyt kulkemaan askeltakaan ilman keppejä ja olin valvonut kivun takia kaksi yötä ja päivisin jalkaa ei voinut pitää kivun takia alaspäin suostuin uskomaan että lääkäriin olisi mentävä. Jalka ultrattiin lääkärissä ja ultraavalääkäri vain totesi että ei askeltakaan ja päädyin tayssiin. 

Reilu vuosi tai kaksi sitten eräänä iltana sain valtavan vatsakivun. Olin saanut vastaavan mutta lievemmän jo kerran aikaisemmin ja silloin kävin keskellä yötä päivystyksessä kuulemassa että kaikki on ok, nyt siis selkeällä logiikalla ajattelin että en lähde nyt mihinkään siinä valtavassa tuskassa että tuskin tämä mitään hengenvaarallista on. Vessan lattialla maatessani, välillä oksentaessa ja nippa-nappa tajuissani vaan huolestuneen oloiselle Markolle muistan sanoneeni että veisi minut sitten päivystykseen jos menen tajuttomaksi :). Pari päivää meni että pystyin kävelemään suorassa sen kokoyön kestäneen kipukohtauksen jäljiltä. Tutkimuksissa selvisi että sappirakossani on reilusti pieniä sappikiviä.

Myös yksi minulle iso asia oli kun jouduin Tärpän kanssa lopettamaan agilityn. Olen ymmärtänyt kuinka tärkeä asia minulle on että saan kilpailla agilityssä, sillä on niin valtavan kokonaisvaltainen merkitys ja nyt kun se ilo vietiin minun neljältäni koiralta peräkkäin niin eihän sitä pysty ohittamaan olan kohautuksella. 

Ja lopuksi kun ilmeisesti meidän perheestä olimme Mintun kanssa tarpeeksi sairastaneet niin tuli Markon vuoro. Puoli vuotta sitten Marko joutui pahaan autokolariin josta selvisi järjellä selittämättömällä tavalla. 

Vaikka tämän kolmen vuoden ajan ajoittain on ollut tosi rankkojakin kausia mutta olen saanut jotain niin paljon tilalle että pois en haluaisi vaihtaa tätä kolmea vuotta. Kuitenkin toiveeni olisi että vaikkapa kolme seuraavaa vuotta voisivat meidän perheelle olla huomattavasti seesteisempää aikaa. 

Aina niin ihana Flow

Flow:n agilityt edistyy kivasti. Pujottelussa ollaan päästy nyt siihen että sekä alussa että lopussa on kaksi ohjuria. Ollaan tehty jo radan yhteydessä jolloin tekee paremmalla asenteella. Myös kaikkia kontakteja tehty radalla. Puomia vain pari kertaa. Nekin parempia radan yhteydessä tehtynä. 

Joka kertaa treenatessa mä nautin siitä että sillä ei ala kiehumaan päässä vaan tekee aina keskittyneesti oman työnsä. Viime viikonloppuna oltiin Promillen treeneissä joissa tuli tosi paljon treeniä, siellä Tuulia treenissä käytin paljon aikaa aan ja keppien tekemiseen jotta tulee tehtyä niitä muuallakin kuin omassa hallissa. Timon treenissä tuli jälleen todettua että en ole vielä itse päässyt päällejuoksukammosta, mutta lienenemään päin se on kokoajan. Flow:n kanssa se niin eri tehdä niitä mitä Tärpän, jotenkin nyt pystyn itsekin uskomaan että pääsen siitä vielä eroon. Mutta sen verran vielä joudun keskittymään niihin että päällejuoksujen jälkeen pitää valita ainakin kisatilanteessa itselle mahdollisimman helppo ohjaus jonka tekeminen ei vaadi niin suurta keskittymistä, muuten homma menee liian vaikeaksi itselle.

Se on iso hiki kun juoksee metsässä LUJAAAAAA!!!!

Uni maistuu hoidon jälkeen. Flow on käynyt nyt pari kertaa Tanja Kotilla ja jotain tosi hyvää Tanja on saanut aikaiseksi Flow:n kropassa. Palautuu selvästi paremmin rasituksesta, selkä on rennompi ja häntä on paljon irtonaisempi ja nousee tyvestäkin enempi ylös.

Ja kyllä Flow välillä tokoileekin, mitä agilitykiireiltään ehtii ja mitä minä jaksan Tärpän ja Pojun treenaamiselta. Treenit ovat vaan niin harvassa että edistyminen on hidasta joten eipä niistä jaksa kirjoitella :).

Tokokoulutuksia

Parissa tokoulutuksessa olen ehtinyt käymään. Ensin viikonloppu Nina Mannerin opissa ja siitä seuraavana viikonloppuna päivä Lentsun opissa. Molemmilta sain hyviä vinkkejä Tärpän eteenpäin viemiseen tai ideoita omille koulutettaville käytettäviksi. 

Listaan tähän itselleni ylös asioita mitä aion Tärpälle kokeilla tai jatkaa etteivät pääse unohtumaan.

Sivulletulon pieniin törmäyksiin kokeillaan tehdä pientä jähmeyttä roikottamalla lelua vas kädessä. Tuntuu toimivan, katsotaan mitä se tuottaa pidemmällä aikavälillä.

Seuraaminen on mennyt valtavasti eteenpäin. Siihen vinkkinä vielä lisätä selkeätä sosiaalistapalkkaa ettei kisatilanteessa säntää maassa kehänulkopuolella olevalle palkalle. Kontaktin tippumisiin toimii hyvin puuttumisena sivuun laittaminen tauolle ja hetken huomioimattomuus. Oik. Käännökset ja täyskäännökset ovat vielä vaikeita ja ne olen tehnyt vielä hitaalla temmolla auttaakseeni mutta nekin parempaan päin.

Ruutuun menossa näyttäisi nyt oppineen sulkemaan pois alustahäiriöt, mutta näkökenttään osuvat ylimääräiset merkit ovatkin sitten eri asia ja ovat nyt työn alla. Ruudun sekä ohjatunmerkillä pitää vahvistaa nyt muhun keskittymistä, ja tehdä yllättäviä treenejä ettei ala liikaa olettamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kaken S-I vaihtoon nyt työn alla uusi käsky, taa. Se aloitettiin siten että takajalat olivat matalalla tasolla ja siitä sheippasin myös etujalat tasolle ja palkan suuntaa hyväksi käyttäen tuli istuminen mukaan. Tason jätin tosi nopeesti pois jotta ei jää kiinni siihen. Etäisyyttä on nyt 0.5-1m, joten vielä on vähän matkaa kisasuoritukseen :). Pari seuraavaa koetta täytyy tehdä vielä vanhalla käskyllä. 

Luoksetulon stoppia lähden työstämään kunnolla toukokuunalun kisojen jälkeen. Muutaman kerran olen sitä testannut kosketusalustan avulla ja se voisi toimia. 

Kuva: Tuisku Laine

Dobo -meidän uusi innostus

Näiden tyyppien sekä Sarin ja Juntin & Alman kanssa olin viime viikonloppuna dobo koulutusohjaajakurssilla Helsingissä. Tärppä ja Flow on mainioita reissu- ja kurssikavereita! Jaksavat aina odottaa ja huilia pitkiä aikoja mutta heti kun saa toimia niin ovat täydessä valmiudessa <3

Mutta itse viikonlopusta. Vieläkin hieman tuntuu omassa kropassa viikonlopun puuhastelut ja liikkeiden testailut. Niin, ja me vaan opeteltiin ja testailtiin eri liikkeitä ei varsinaisesti treenattu :). Koirat oli ihan innoissaan tekemisestä, mutta nehän nyt on aikalailla aina kun saavat jotain temppuja tehdä. Mutta hitsi vie, oli se kyllä itsellekin niin kivaa kuntoilua kun sai samalla puuhata omien koirien kanssa. Ainakin mulle on ihan eri asia tehdä koiran kanssa vatsalihasliikeitä tai punnertaa entä kuin yksin tuskailla niiden parissa! Kyllähän se niin on että kaikki mitä saa tehdä omien koirien kanssa ei voi olla kuin kivaa. Lisäksi samalla koirat saa sellaista treeniä joka tukee agilityä, tokoa. Oikeastaan ihan mitä vaan lajia.

Lauantaina me ei tehty koirien kanssa mitään vaan käytiin enempi teoriassa asiaa läpi ja testailtiin vähän erilaisia liikkeitä itse ilman koiria. Siinä tuli hyvin konkreettisesti koettua miksi koiraa ei pidä laittaa pallon tai tyyny päälle tasapainoilemaan ja temppuilemaan ilman hyvää lämmittelyä. 

Mulla oli ennakkoasenteena pieni pelko että ovatko treenit liian rankkoja koirille ja sitte tulevat kipeiksi yhtäkkisestä treenaamisesta, koska rankkaahan siitä saa helpostikin. Yllätyin posiitivisesti kuinka paljon dobossa oli myös sellaisia liikeitä jotka olivat koiralle kevyitä maassa tehtäviä ja ohjaaja teki raskaamman työn esim. ollen pallon päällä. Motivoivaa oli myös se että lähes kaikkiin liikkeisiin on olemassa eri vaihtoehtoja, jolloin voi valita omalle kunnolle sopivan version. Lisäksi doboa ei voi treenata ilman että siipielet nousee, se tuli todistettua koko porukalla. Menihän se välillä aika nauramiseksi kun me kaksi jalkaiset porukalla sätkittiin milloin tasapainotyynyn milloin pallon päällä :)

Myös Flow on loistavaa kurssiseuraa

Tärppä seuraa

Tärpän seuraaminen tuntuu edistyvän uudella tyylillä. Lisäksi Jenna teki todennäköisesti Tärpän seuraamisen parantamisen kannalta tosi oleellisen havainnon! Käännökset on jostain syystä sille vaikeita ja näki että Tärppä paineistuu niistä. No, sehän tietysti näkyy negatiivisesti koko seuraamisessa. Nyt palkalle vapautuksia käännöksistä, ovat jo parempia. 

Tärppää ja tokoa

Tärpän kanssa olen käynyt Seinäjoen kokeen jälkeen kahdet karsintakokeet, Lempäälä ja Turku.

Lempäälän koe meni oikein kivasti, saatiin ykkönen. Sijoitus 14. (koiria taisi olla päälle 30).

Turun koe menikin sitten kaikkea muuta kuin hyvin. Paikallaolot ja ohjattu meni hyvin. Kakekin ihan kivasti. S-I vaihdossa tuli hieman eteen jonka tekee helposti vielä treeneissäkin. Mutta oikeastaan kaikki muut liikkeet menikin sitten enempi tai vähempi päin metsää.

Seuraaminen oli huonompaa kuin vähään aikaan. Roikotti päätä oikein urakalla. Jätätti.

Tunnarissa, otti oman, tiputti, haisteli kapulat uudestaan ja toi sitten oman.

Luoksetulossa jäi maahamenossa eka seisomaan, toisella käskyllä maahan.

Z:ssa seisoi istumisen, joka oli vikalla suoralla.

Ruudussa, meni merkille hyvin mutta siitä lähti keskelle kehää. Bongasi sieltä aurongon muodotaman vaalean läikän ja oli varma että se on kosketusalusta jonne sen halutaan menevän :). Kun en antanut seiso käsky katsoi taakse aivan varmistakseen että on keskellä ruutua ja oli hölmistyneen näköinen kun ympärillä ei ollutkaan merkkejä... Sain lopuksi ohjattua kuitenkin ruutuun.

Hyppynoudossa kapula lensi suoraan eteen, mutta kun ei heti harmaata metallikapulaan harmaalta hiekkapohjalta löytänyt niin päätti mennä ruudunmerkille joka oli suht kaukana. Ja kun en tiennyt mitö tehdä, niin Tärpää kyllä tiesi. Nenä merkissä kiinni kiersi sitä ympäri :). Annoin uuden nouto käskyn jolloin tuli mun luokse josta lähetin uudestaan hypylle jonne lähti mutta ei edelleenkään päätynyt kapulalle vaan löysi hypyn toiselta puolelta z:m merkin ja meni sitä tarjoamaan. Sieltä sitten vihdoin onnistuin käskyttämään sen kapulalle jonka kiltisti toi hypyn kautta takaisin. Että sellainen Tärppä-show.

Nyt taidan pitää hieman kisataukoa ja treeneilla monia asioita joita on ollut mielessä mitä ei ole voinut tehdä kun kisoja ollut nyt niin tiuhalla tahdilla.

Isoin juttu on edelleen seuraamisen korjaaminen. Nyt tällä viikolla olen saanut EHKÄ jotain valoa tunnelin päähän tässä asiassa. Tällä hetkellä tuntuu että Tärpällä on joku ajatus että pää pitää pitää alhaalla tai poski kiinni mun reisessä tms. Tekee heti erilaista seuraamista kun nami vas kädessä, silloin tuntuu ajattelevan että tämä on sitä "uutta" seuraamista. Mutta kun nami on pois, palaa vanhaan vaikka kuinka olen yrittänyt tehdä kestoa pikkuhiljaa. Nyt kokeilussa on että lelu jätetään johonkin maahan ja vapautan oikeasta seuraamisesta sinne. Kun pää tippuu, harmittelen ja keskeytän heti ja ohjaan maahan odottamaan ja olen itse passiivinen. Kolme treeniä on nyt tehty näin, tuntuu että tämä voisi toimia. Tänään myös kokeilin että sen lisäksi että keskytin ja laitoin makaamaan aloin puhaamaan Flown kanssa. Tämän jälkeen teki tosi hyvää seuraamista. Katsotaan miten tämä nyt kehittyy.

Flow:n agilitytreeniä

Pientä tilannepäivitystä Flow:n treenien edistymisistä.

Flow:n kanssa tänään tein pujottelua ekaa kertaa radan yhteydessä. Käytössä on tällä hetkellä 5 ohjuria , alussa ja lopussa kaksi ja keskellä yksi. Suoria lähestymsiä vauhdilla, hienosti malttoi jarruttaa ekaa väliin. Ainoastaan ekalla toistolla kurvasi ohi.

Puomia tein aluksi pelkkää alastuloa. Tarjoamisen kautta, naksulla merkaten oikeaan paikkaan menemisen --> palkan heitto eteen --> vapautus. Ensin vapautui lelun heitosta kun olen niin nopeesti vapautellut, mutta äkkä hoksasi jutun juonen. Sitten parin hypyn kautta, parin ekaa toistoa loppuosat hieman hitaita (epävarmuutta?) mutta kolmas toisto huippu. Siihen jätin asian hautumaan. 

Keinua teki kivasti myös radan yhteydessä, luukunottamatta ekaa toistoa jossa pysähty vasta maahan. 

Nyt tuntuu että Flow:lla on aika hyvin balanssissa irtoaminen & estefokus sekä ohjauksiin ja rytmityksiin reagoiminen. Ihanaa. 

Flow kävi hoidettavana Tanja Kotilla maaliskuun alussa. Sen jälkeen selkä on tuntunut paremmalta. Se ei ole treenien jälkeen mennyt samalla tapaa kireän oloiseksi. Myös Flow:n käytöksessä olen huomannut muutosta. Sillä ei ole lenkillä niin paljoa kaasu pohjassa. Se on huomavasti helpompi saada ravailemaan, ilman että tarvitsee pitää selän takana kulkemassa. Taka-askel on pidentynyt. Se myös sisällä hakee enempi läheisyyttä, haluaa sohvalla tulla nykyään aina viereen nukkumaan. Parin viikon päästä Flow menee uudestaan Tanjalle hoidettavaksi ja jos se on hyvässä kunnossa ajattelin nostaa rimat 55cm. Jos vaikka kesällä päästäisiin kisaamaankin :)

Vallu

Vallun kanssa olen treenaillut luoksetuloa, omaan nimeensa ei vielä osaa reagoida mutta kun siihen yhdistää kiss kiss niin siihen reagoi luoksetulemalla jo aika kivasti. Makupaloiksi on kelvannut samat herkut mitä koirillekin. 

Etutassujen pakasterasiaan vientiä olen sheipannut joka on nyt siinä vaiheessa että yks tassu menee jo melko sujuvasti ja toinenkin etutassu aina toisinaan.

Syliin hyppäämistä ja jalan yli hyppyä olen alkanut työstään houkuttelun avulla. 

Kunnon kissan tavoin Vallu osaa ottaa rennosti ja nukkuu juuri siellä missä sattuu silloin olemaan kun tulee silmään.  

Vallu tutustumassa eläinkaupan valikoimiin 

Tärpän Seinäjoen tokokoe 1.3.

Kisat meni meillä tälläkertaa aika nappiin :). Tärppä toimi täysin samalla tapaa mitä se tällä hetkellä useimmiten treeneissä työskentelee.

Seuraamisessa päänasentoa täytyy edelleen työstää ja sivuaskelia vas ja peruutusta saada paremmaksi sekä vas käännöksissä takaosan käyttö aktiivisemmaksi. Seuraaminen oli vireellisesti hieman huonompaa kuin karsintakokeessa, jolloin pää herkemmin tippuu mutta taas teknisesti muuten siistimpää. Nyt selvästi ajatukset oli ajoittain merkeissä.

Kaken istumisen jumitti vaikka ei ollut eka vaihto. Mikä taitaa kieliä siitä että tällä hetkellä jumituksen aihe ei olekaan eka vaihto vaan yleisesti m-i vaihto. S-I vaihdossa tuli eteenpäin. 

Tosi tyytyväinen olen kokonaisuuteen tässä vaiheessa, työstettäväähän riittää aina :) 

Tässä linkki yksittäisliikkeisiin https://www.youtube.com/watch?v=CApCupL-Oks

Valmennusrenkaan näyttökokeessa

Kolmesta pisteestä jäi kiinni ettei päästy valmennusrenkaaseen. Nyt treenit saavat jatkua ilman valmennusrengasta mutta ei anneta sen haitata.

Itselle jäi hyvä mieli näyttökokeesta. Seuraaminen oli paljon parempaa kuin Seinäjoen kokeessa, eli treenit etenee oikeeseen suuntaan. Ruutu tosi hyvä. Kakessa jumitti ekan vaihdon joka oli istuminen, jota tekee vielä helposti treenissäkin. Luoksetulon stoppi taas asteen verran parempi mutta seisoi maahanmenon (lisäkäskyllä nopeesti maahan mutta leukamaassa) joka seurausta treeneissä tehdyistä seisomisen lelupalkkauksista. Nouto hyvä. 

Tärpän kuulumisia

Tärppä on ollut nyt noin viisi kuukautta treenamatta agilityä. Saman verran ollaan treenattu hyvin aktiivisesti tokoa, useamman kerran viikossa. Sen lisäksi että tokon treenaaminen Tärpän kanssa on todella hauskaa niin kaikista hienointa on se että nyt se on pysynyt loisto kunnossa!

Aikaisemmin sillä oli aina rintarangassa kireyttä, kylkiluiden välit olivat toisinaan myös tosi kireät. Lantio oli vinossa tosi usein... Nyt agilityn jättämisen myötä etuosa on ollut moitteeton, sieltä ei löydy minläänlaisia kireyksiä vaikka ollaan treenattu paljon mm. luoksetulon stoppeja jotka ovat varmasti rasittavimpia etuosalle. Ainoa pieni helposti aukeava lihaskireys oli vas. puolella selässä. Lantio on pysynyt nyt hyvin suorassa. Kerrassaan huippua!

Kysyin myös Piiran mielipidettä liittyen Tärpän paikallamakuun asentoon. Se kun hyvin helposti menee lonkalleen. Hoidettuaan Tärpän Piira oli sitä mieltä ettei usko lonkalleen menon johtuvan polvesta koska istuu niin hienosti kasattuna ja tasapainoisesti. Ja eihän se paikalla istumisessakaan koskaan ole mennyt lonkalleen. Lienee siis koulutuksellista tuo lonkalleen meno, mikä on loistava uutinen. Nyt voin alkaa miettimään miten lähden työstään sen pois. Tähän asti olen vain keskittynyt samaan sen menemään heti lonkalleen. Tai sitten jatkan samalla tiellä, pitää miettiä asiaa nyt uudelleen.

Tämän lajivaihdoksen myötä Tärppä on muuttunut kotona todella paljon! Aikaisemmin se oli pienessä valmiustilassa kokoajan. Toki rauhoittui kun itsekin olin rauhassa mutta heti kun menin toiseen huoneeseen tms. se pomppasi ylös ja kulki perässä jne. Se oli alkanut kyttäilemään muita koiria kotona ja Norpan oli ottanut silmätikukseen. Myös etenkin ennen juoksua se oli hyvin kärkäs ja kerran jopa ajautui pikku tappeluun toisen oman koiramme kanssa. Olin jo miettinyt että pitäisikö steriloida se jos se rauhoittaisi sitä. Se ei myöskään pysynyt öitä eri huoneessa kuin minä portin tai oven takana vaan sen oli "pakko" päästä mahd. lähelle mua. Joko se aukoi ovet, (myös lukitut...) tai tuli yli portien.

Nyt tilanne on muuttunut täysin. Lenkillä se saa pikkupentumaiseen tapaan iloisia juoksuhepuleita, se on alkanut kaveraamaan Norpan kanssa, hakee lenkeillä leikkimään sitä ja sisällä menee monesti "jutustelemaan" lepposasti Norpan viereen. Niistä on tullut taas bestikset, ihan niinkuin pentuinakin olivat. Tärpällä ja Norpallahan on ikäeroa vain 4kk. Ne saattavat nukkua kylkikyljessä ja tassut ristikkäin :). Sisällä Tärppä on myös ihan eri koira. Se saattaa nukkua keskellä kulkuväylää umpiunessa vaikka kotona puuhasteltaisiinkin jotain, se ei vaivaudu avaamaan edes silmiään jos sen yli harpotaan. Sen ei tarvitse olla aina nousemassa vaikka minä tai joku muu nousee tai liikkuu asunnossa. Ja lisäksi nyt juoksun takia kun se on ollut yöt vessassa portin takana se on pysynyt siellä ilman minkäänlaista ongelmaa. Sen koko olemus on muuttunut rennommaksi ja tasapainoisemmaksi.

Ollaan myös edetty tokossa kivasti. Tärppä on siirtynyt tässä ajassa avoimesta luokasta EVL:aan ja kisannut yhden kokeen siellä joka meni ihan kivasti vaikka ykköstulosta ei saatukaan. Tulevana lauantaina mennään valmennusrenkaan näyttökokeeseen. Mentiin Lentsun järjestämään MM-tiimiin, jonka puitteissa tulossa muutama treeniviikonloppu ja kimppatreenejä vieraissa paikoissa jota me tarvitaan tosi paljon. Mannerin Ninan koulutusviikonloppu on tulossa huhtikuussa. Ja parit kokeet olisi tulossa maaliskuussa. Pää tuntuu olevan täynnä ideoita ja asioita mitä haluan treenata. Juuri nyt en varmasti innostuneempi voisi olla tästä asiasta :).

Multa on suoraankin tultu kysysmään että onko Tärppä nyt ihan romuna kun lopetin agilityn sen kanssa. Vastaus tosiaan on että se on nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin ja agilityn lopettaminen oli ennaltaehkäisevä toimenpide. Ainoastaan polvet ovat löystyneet (toinen ykkösen polvi, toinen nollan ja ykkösen rajalla). Kun tuo polvi asia selvisi oli päätös agilityn lopettamisen suhteen helppo. En halua että altistamalla polvet agilityn kaltaiselle rankalle rasitukselle ne mahdollisesti löystyisivät lisää ja niitä pitäisi alkaa operoimaan. En myöskään halua laittaa koiraani sellaisen tehtävän eteen mistä se ei aina kykene selviämään. Jotkin hyppykulmat tuottivat Tärpälle toisinaan ongelmia sekä okseri. Löysän polven vuoksi jalassa ei vaan aina ollut voimaa lähteä sellaiseen hyppyyn joka olisi kantanut puhtaasti hypyn yli. Ei tarvita kuin yksi riittävän epäonninen hypylle tulo ja esim. siivekettä päin meneminen niin voisi tapahtua joku isompi onnettomuus. Tokihan näin voi tapahtua koska vaan mille koiralle tahansa, agility kun on tapaturma-altis laji. Se kuuluu lajiin, mutta selvää kuitenkin on että mikäli agilitykoiran kroppa ei ole kunnossa on se tapaturma-altiimpi.  

Tärppähän on mun neljäs peräkkäinen koira joka 2-4 vuoden iässä joutuu lopettamaan agilityn tai ainakin itse katson sen aiheelliseksi. Ensin oli bordercollie uros, Pax. Sillä oli ylimääräinen nikama selässä ja se ei koskaan kestänyt agilityn aiheuttamaan rasitusta. Agility ja sen kaltainen rasitus sai jonkun lihaksen ( jonka nimeä en muista) jonka toinen pää kiinnittyi lannerankaan ja toinen pää nivuseen tulehtumaan. Pax elää onnellista kotikoiran elämää ihanassa perheessä. Tämän jälkeen minulla oli saksanpaimenkoira narttu Kita, joka jouduttiin lopettamaan vasta kolmen vuoden iässä koska sen selässä oli jotain ylimääräistä joka painoi selkäydin kanavaan. Kitan jälkeen mulle tuli malinois narttu Luja. Lujalta meni arjessa tapaturmaisesti polvesta ristiside joka leikattiin ja Luja kuntoutui leikkauksesta todella hyvin, kuitenkin reilu puolivuotta leikkauksen jälkeen polveen alkoi kehittymään nivelrikkoa. Polvi on tällä hetkellä kertaalleen leikkauksessa puhdistettu. Lujan polvi ei tällä hetkellä kestä minkäälaista isompaa rasitusta, ainoastaan kevyessä maastossa lenkkeilyä. Ja Lujan jälkeenhän tuli Tärppä. 

Tällä kokemuksella ajoittain mieltä kirpaisee ihmisten kommentit tai vihjailut siitä että kuinka täytyy olla itseaiheutettua kuinka joillakin ihmisillä koira toisensa jälkeen ovat sairaita. Mutta niinhän se usein menee asiassa kuin asiassa että on helppo kritisoida toisia ja esittää jyrkkiä mielipiteitä niin kauan itsellä menee hyvin ja ollaan perehdytty asiaan riittävän vähän. 

Kaikesta huolimatta uskon että tälläkin kaikella on joku tarkoitus. Kuitenkin tuntuu että juuri nyt mun on mahdotonta asettaa agilityn suhteen mitään pitkänaikavälin tavoitteita, mutta en anna sen haitata. Huomaan että tokon suhteen mulla on paljon tavoitteita, haaveita ja unelmia. Agilityssä en siihen nyt pysty, mutta teen sen minkä pystyn eli nautin Flown kanssa agilityn treenaamisesta ja sen tuomasta ilosta ja hyvästä fiiliksestä.

Jotain muuta kuin eläinten koulutusta

Pitkä aika on kulunut edellisestä päivityksestä koska meidän elämä muuttui yhdessä pienessä hetkessä. 8.10. Marko joutui pahaan auto-onnettomuuteen jossa auto meni kovasta vauhdista päin kalliota. Kaikki mahdollisuudet kaikkeen paljon pahempaan oli täydelliset, kuin ihmeen kaupalla Marko selvisi tilanteeseen nähden hyvin pienellä joskin toipuminen on vielä vaiheessa.

Tuo päivä ja ensimmäinen viikko onnettomuudesta tulee olemaan varmasti sellainen jonka muistaa lopun ikänsä. Kaikki ne monet tunteet joita silloin eli ja kävi läpi. Ensin se epätietoisuus mitä on tapahtunut kun Marko ei ollutkaan ilmestynyt hallille kouluttamaan eikä ollut kotona saati vastannut puhelimeen, hätäkeskukseen soitto, lapsen (ja itsensä) rauhallisena pitäminen ja kysymyksiin vastaaminen vaikka itselläkin hätä oli suuri, vastaaminen puhelimeen kun numerosta tunnistaa puhelun tulevan Tays:sta, puhuminen teho-osaston lääkärin kanssa ja muutaman sanan vaihto Markon kanssa, teho-osastolle ajaminen ja monet yksinäiset hetket ja ajatukset ensimmäisen viikon aikana kun Marko oli sairaalassa. Uskomatonta miten sitä muistaakin etenkin tuon ensimmäisen päivän niin tarkasti ja sitä ajatellessa tulevat silloin koetut tunteet vieläkin hetkessä pintaan.

Ja sitten se mitä en ollut tajunnut meillä olevan. Kaikki meidän uskomattomat ystävät ja tuttavat ja niiden määrä jotka olivat valmiita auttamaan meitä, se on jotain aivan uskomatonta. Se on jotain sellaista jota ajatellessa aina tulee mieleen että toivottavasti itse osaan olla yhtä arvokas ystävä silloin jos joku meidän ystävistä tarvitsee apua. Koskaan me ei pystytä kiittämään tarpeeksi kaikkia niitä monia monia ihmisiä jotka meitä auttoivat, mutta toivottavasti he kaikki ymmärtävät kuinka tärkeitä he ovat meille. Lämmin kiitos teille kaikille ihanille ihmisille <3

Heti ensimmäisenä iltana Janita otti muhun yhteyttä ja tarjosi apua koulutusten pitämiseen. Ensimmäinen ajatus oli että en mitenkään voi ottaa tuollaista noin isoa apua vastaan. Koska onhan se valtava panostus tulla pitämään meidän kokoillan koulutukset ja vielä Turusta. Onneksi Janita jaksoi tyrkyttää apua ja jauhaa asiasta niin kauan että suostuin. Siinä kohtaa en osannut järkevästi ajatella että en olisi itse mitenkään pystynyt pitämään yhtään mitään koulutuksia. Sen lisäksi että Janita lupautui pitämään itse yhden illan koulutukset hän teki ison työn ja järjesti huippukouluttajat usealle päivälle jota nyt en edes muista kuinka monta päivää niitä olikaan. Silloin oma elämä pyöri arjen pyörittämisessä. Mintun hoitamisessa ja hänen kanssa olemisessa, koirien, kissojen, hevosten ja kanojen hoitamisessa, sairaalassa Markon luona käymisessä johon matkoihinkin meni lähes kaksi tuntia päivässä.

Mun päivät koostuikin ekan viikon aikana siitä että aamulla nukuin ja tai ainakin yritin nukkua niin pitkään kuin Minttu jonka jälkeen oli vuorossa eläinten hoitamiset ja Mintun kouluun saaminen josta taisi joka päivä myöhästyä mutta päätin että en ota siitä stressiä kunhan pääsee välillä edes hetkeksi kouluun jotta hänen arjessa olisi jotain "normaalia". Ekaluokkalaisten koulupäivät ovat tietenkin lyhyitä varsinkin kun menee vielä myöhässä joten vietyäni Mintun kouluun mulla oli hetki aikaa edes vähän lenkittää koiria, hoitaa lisää muita eläimiä ja tehdä jotain pakollisia kotitöitä. Muistan että ajattelin että nyt pitää olla tarkkana että muistan pestä pyykkiä että Mintulla on puhtaita vaatteita kouluun. Meillä ei ole varmaan koskaan ollut pyykkikori niin tyhjillään kuin mitä silloin :). Kun Mintulla loppui koulu niin lähdimme suoraan Markoa katsomaan. Minttu oli hetken sairaalassa mukana että pääsi näkemään Markoa, mutta jotta itse sain olla kauemmin sairaalassa mitä Minttu olisi jaksanut olla niin Minttu vietti loppuillan välillä Amandan Hennan ja välillä Takut-Katrin perheessä :). Mahtavaa! Kotiin palasimme Mintun iltapalan aikaan aikaan ja jonka jälkeen lapsi pian nukkumaan että pääsi taas hoitamaan kaikki eläimet. Iltapäiviksikin riitti apua, Kati, Maarit ja äitini kävivät kukin vuorollaan antamassa hevosten päiväheiniä, suorittamassa koirien ulkoilutuksia ja lenkityksiä jne. Ilman heitäkään en olisi selvinnyt!

Sitten Vammalan Mustin ja Mirrin Rita otti ohjat käteen meidän kotiavusta! Rita toi meille hevosten puruja sekä koirien pakastelihoja ja ne valmis mix-ateriat oli ihanan helppoja. Normaalisti kun tehdään koirien kasvissoseet itse. Tuossa tilanteessa jo tuo Vammalaan ajaminen ja itse noiden hakeminen olisi ollut suuri voimainponnistus joten tuo oli todella iso apua. Rita myös organisoi sen että me saatiin Mintun kanssa syödä ihania ruokia, Hannan makaroonilaatikkoa sekä Hennan kinkkukiusausta sekä kanavuokaa.

Sitten myös uskomaton määrä ihmisiä enemmän tai vähemmän tuttuja ihmisiä olivat valmiita tarjoamaan apua, moneen viestiin mulla on jäänyt vastaamatta mutta iso kiitos jokaiselle avun tarjoajalle! Jokainen niistä on lämmittänyt mieltä!

Niin oma lukunsa oli muutamassa päivässä järjestetyt hyväntekeväisyys agilitykilpailut jotka järjestettiin meitä varten. Kaikki yksityiset ihmiset ja yritykset  jotka lahjoittivat sinne palkinnot, kaikki kisojen järjestelijät, osallistujat jne. Jotenkin tuntuu niin epätodelliselta että tällaista tapahtuu meille! Maailma on täynnä hyviä ihmisiä.

Sitten oli vielä se hallinvuokraaja porukka jota Misa järjesteli! Sekin uskomatonta, miten te edes keksitte tuollaista!

Ja sitten Sari, joka Markon kotiuduttua kuskasi mulle tikkien poisto ja haavanhoitovälineitä niin sain Markon haavoja hoidettua ilman että olisi tarvinnut lähteä itse tarvikkeita metsästämään ja tietenkin sain hieman päivitystä ja tukea haavanhoitoihin. Edellisistä onkin kulunut lähemmäs kahdeksan vuotta :)

Yhdessä todella tärkeässä roolissa oli kaikki ystävät joiden kanssa puhuin puhelimessa monenlaisia asioita. Ensinnäkin Jenni ja Kati, oli huomattavasti mukavampi ajella tapahtumailtana teholle Markoa katsomaan kun sain puhua teidän kanssa. En edes tiedä miksi silloin teille soitin, mutta te tulitte mulle ekana mieleen. Mutta tehän ootte mun tays-tukihenkilöt. Jenniähän voisi sanoa meidän perhelääkäriksi. Sitten tietenkin Suski sekä Mikko ja Mari, joskus yksikin puhelu voi merkitä todella paljon!

Tällaisissa tilanteissa kun normaali arki särkyy aina tajuaa kuinka merkityksellisiä kaikki omat eläimet ovat, ihmisystävien lisäksi. Tällä hetkellä meillä on kahdeksan koiraa ja joku ulkopuolinen saattaisia ajatella että eikö edes puolet vähemmän riittäisi tai voisiko niistä jonkun antaa hoitoon edes tällaiseksi hetkeksi. Mutta ulkopuolinen usein näkee vain sen kaiken vaivan ja työn mitä eläimet aiheuttavat. Itse taas asian kokee tällaisina hetkinä niin että se olisi viiminen asia millä tuossa tilanteessa omaa "työtaakkaansa", jos sitä voi edes sellaiseksi sanoa, pienentäisi. Itselle jokaisen koiran kanssa on oma historia, yhteiset onnistumisen hetket ja sitä jotenkin tajuaa kuinka valtavan tärkeitä ne jokaikinen ovat. Sitähän sanotaan että ryhmässä on voimaa ja se pätee täydellisesti myös tasapainoiseen kuin yhteen hiileen puhaltavaan laumaan koiria. Ne vain tuovat omalla olemassa olollaan voimaa ja jakavat sitä ympäristöönsä. Illalla sohvalla istuessa ja katsoessa kahdeksan energisen koiran lepäävän täydellisen levollisena se rauhoittaa mieltä, ihan väkisin.

Ja pakottivathan nuo meidän eläimet pitämään tietyistä arjen rutiineista kiinni, se tekee tietenkin hyvää normaalin arkeen mutta erityisen tärkeäksi se muodostuu poikkeustilantiessa. Hevoset ja kanat hoitaakseen on ihan pakko lähteä ulos siinä missä koiria voisi täällä maalla vain laskea omineen pihalle. Vaikka usein se siinä tilanteessa jurppii niin varmaa on että takaisin sisälle tulee ihan aina paremmalla mielellä, eikä siksi että pakollinen homma on suoritettu vaan siksi että yksinkertaisesti vaikkapa yhden 500 kiloisen rauhallisen, tasaisesti rauhallisesti hengittävän, lämpimän eläimen halaaminen rauhoittaa kummasti.



Nyt meidän arki alkaa pikkuhiljaa palautumaan siltä osin että Marko kouluttaa aikalailla jälleen kokopäiväisesti ja pystyy kotonakin kokoajan enemmän tekemään päivittäisiä hommia. Mä oon jaksanut taas treenata vähän omien koirien ja Rusetinkin kanssa, mikä on ihana asia. Ja kaksissa kisoissakin on tullut jo käytyä.

Kaiken tämän jälkeenkin taas uskallan olla sitä mieltä että kaikki mikä ei tapa niin vahvistaa. Kunhan siihen vain antaa mahdollisuuden. Taas on yksi vastoinkäyminen koettu, mutta sitä vastaan myös paljon positiivista saatu osaksemme. Ja tällä hetkellä vahvasti tuntuu siltä että plussan puolelle ollaan jääty, täältä sitä taas tullaan. Lisää elämästä oppineena ja taas hieman vahvempana.

Jessican opissa

Tänään aamusella aikanen lähtö kohti Sipoota ja Jessican koulutusta.

Tärpän tekemisiä:

Ensin seuraamista. Seuraamisen uudelleen opettaminen meni vähän takapakkia kokeessa käymisen johdosta mutta tässä viikolla olen sitä pihassa vähän treenaillut ja alkanut palautumaan taas ähemmäs sitä mitä oltiin ennen koetta. Jessica patisteli etenemään asiassa ja selkeästi keskeyttämään ja kertomaan että "seuraa" ei ole pään roikottamista. Edelleen kuitenkin peruuttelut mukana mutta myös perusasennosta lähtöjä jotka vaikeimpia. Samaten matkaa saa pidentää.

Seuraamisen sivuaskelia vasempaan katsottiin myös. Parhaalta tuntui että vas jalalla ensin pikkuaskel taakse ja sitten itse ristiin askeltaen. vähän tarvitsee käsiapua. Samoin peruuttainen katsottiin. Parempi lähteä oik. jalalla ja samaten vähän apua vas. kädellä ettei lähde peruuttamaan nopeempaa tahtia kuin minä.

Luoksetulon seisomista. Siinä ohjeena lelun heitot ainakin hetkeksi pois. En jotenkaan ollut itse huomioinut että käyttää silmää, mutta nyt kun joku asiasta mainitsi niin ihan selkeähän se on. Tätä on kyllä niin vähän treenattu, ja tuskin ollenkaan kokonaisena liikkeenä, että ihmekös tuo jos jäänyt huomaamatta. Keskusteltiin köäsimerkin ja suullisen -käskyn käytöstä tuohon seisomiseen. Mietin vielä mutta voi olla että otan siihen suullisen käskyn takaisin. Nyt tehtiin ihan sellaista perustreeniä että namia heittämällä koira kauemmaksi musta ja sieltä tullessa käsky + käsimerkki alakautta ja namin heitto taakse. Tekee kyllä namilla paljon rennommin. Kokeiltiin myös takapalkkaa siten että Jessicalla oli namit ja vapautin hänen luokseen.

Ruutua tehtiin merkin kautta. Merkkiä teki hyvin,  mutta ruutu oli vaikea. Tai oikeastaan hallin matto oli se joka teki sen vaikeaksi. Niin kirjava että omallekin silmälle oli vaikea hahmottaa ruutua. Tärppä ei meinannut tajuta sitä vaikka laitettiin suoriltaan alusta ruutuun ja näki  kun vein sen sinne. Kun kertaalleen olin pannasta taluttanut ruudun merkiltä keskelle ruutuun alustalle niin alkoi löytämään ruutuun. Oli puhetta että Tärpälle parempi jos sekoilee ruudun kanssa että ei anna uutta käskyä vaan taluttaa sen pannasta rauhallisesti oikeaan paikkaan. Uudesta käskystä alkaa vain mahdottoman sähläämisen.

Ohjattua tehtiin myös. Keskikapula noin 10 metrissä ja sivukapulat alempana. Silloin kun oli mun sivulla kapuloiden viennin aikaa meni hyvin lähetetylle kapulalle. Merkkiä pitää vahvistaa, nythän sitä ei olekaan yhtään treenattu joten eiköhän sekin pian korjaannu.

Tunnaria, eka toisto todella hyvä! Lähes täydellinen, kerran hieman korjasi palauttaessa otetta. Toinen toisto tehtiin siten että oma kapula laitettiin normaalia kauemmaksi vääristä ja samalle väriselle kohdalle kuin mitä kapula oli. Siinä hätäänty kun ei löytänyt omaa ja toi väärän. Laitoin uudestaan lähempää kapuloille ja oma oli viety nyt hieman ähemmäksi kuin edellisellä toistolla mutta kuitenkin saman väriseen kohtaan kuin edellisellä kertaa. Tässä onnistui hyvin. Tällaisia voisi siis alkaa treenaamaan että saa itsevarmuutta että kapula kyllä löytyy vaikka ei heti hajua saisikaan tai paikallistaisi sitä.

Kaken suhteen Jessica neuvoi että laittaisi koiran molemmin puolin namit ja palkatessa sitten vapautus nameille. Tämä siksi että vähemmän ajattelisi minuun päin. Toinen idea oli että takana voisi olla joku kierrettävä kohde johon lähetän onnistuneen vaihdon jälkeen kiertämään. Tätä en uskalla vielä tehdä, koska ajallisesti ei ole vielä kauaan aikaa kun kake oli ihan hajalla. Muttta tuota namijuttua lähden kokeilemaan ja keirrätyksiäkin sitten kun saa vielä varmuutta lisää.

Paikallaolosta keskusteltiin ja Jessica heitti ilmaan että mitä jos en tekisikään Tärpälle leuka maassa paikallaoloa. Lonkallaan haluan antaa sen olla koska johtuu todennäköisesti polvesta ettei halua olla kauaa aikaa perusasennossa. Mutta tuo ei välttäättä olisi hullumpi ajatus että opettaisi vain lonkallaan makaamiseen oman käskyn ja namit etutaasujen väliin niin ei tod näk laittaisi leukaa maahan. Tuo ajatus alkoi kyllä kiinnostamaan koska jos Tärppä makaa lonkka-asennossa (mitä ei ennen tehnyt) niin leuan pitäminen maassa voi olla hankala yhdistelmö siihen.


Flow:n treeniä

Flown kanssa seuraamista taas koska eilen kotona treenatessa iski epävarmuss itselle sen eteenpäin viemisessä. Tänään teki taas normaalitasollansa, ehkä eilinen seuraamisessa sekoilu johtu siitä että ajatukset olivat osittain kanoissa ja kissoissa vaikka eivät siinä seassa pyörineetkään. Perusaentoja pitää treenata nyt niin että käsi seläntakana että pääsee siitä eroon. Auttaa siten että ensin normisivulle tulo käsi alhaalla sitten namin heitolla koira kauemmaksi ja kun sieltä tulee niin sama uusiksi mutta vas käsi selän takana. Oli näin helpompi kuin edessä istumisesta sivulle tulo.

Seuraamiseen uutena asian pään alhaalla käyttämiseen sellainen että aloittaa perusasennosta lähdettäessä täyskäännöksellä, siinä ei päänroikottamista tullut.

Lisäksi tehtiin kakea. Sama juttu kuin Tärpälle, sivunamit. Molemmista käsistä palkkauksia.

Jääviä, samoin täytyy muistaa palkata molemmista käsistä. Ja aina väliin vahvistella seisomista heittämällä nami käskyn kanssa yhtäaikaa taakse ettei pääse huononemaan kuuntelutreenejä tehdessä.

Tärpän ensimmäinen voittajan koe

Tänään oli sitten Tärpän ensimmäinen voittajaluokan koe! Pisteitä tuli yhteensä 292, sij. 1. 

Paikkamakuu 10

Jätin Tärpän plats-käskyllä makaamaan koska lepo-käsky ei ole vielä riittävän hyvä että toimisi kisatilanteessa ja varsinkin nyt se alkoi hajoamaan kun olin treenaillut viikolla plats käskyä ja sitä että ei laita leukaa siinä maahan. Nyt aloitan teemään kunnolla kuuntelutreeniä plats ja lepo käskyn suhteen.

Nyt siis Meni makaamaan käskyn mukaisesti, mutta ennen kuin olin edes kehästä ulkona oli laittanut leuan maahan. Paikallaolon aikana oli kerran nostanut leuan, mennyt lonkalleen ja laittanut leuan takasin maahan. Liikkeen lopussa nousi aika hyvin istumaan. Hieman ryhdikkäämmin olis voinut olla.

Seuraaminen 7.5

Tein vanhalla käskyllä ja seuraaminen oli myös en mukaista odotetusti. Ajoittain pää kunnolla ylhäällä mutta enimmäkseen roikotti sitä. Kun tekee pään roikottamista niin lähes painaa jalkaan ja siitä lähti pisteitä. Lisäksi hitaaseen siirryttäessä tarjosikin liikkeestä seisomisen... Uudella käskyllä jatkoi samaan malliin kuin ennen tuota virhettä. Eipä ole tullut hidasta käyntiä treenattua aikoihin, en edes muista milloin. Tai ylipäätään noin pitkää seuraamista. Viimeksi varmastikin viime kesänä avoimen kokeessa :)

Luoksetulo 8.5

Jättö hyvä, jäi leuka ylhäällä. Seisominen aika hyvä, juuri sellainen mitä treeneissäkin tehnyt. Maahanmenoa ennakoi hieman ja sai mut tahtomattani siihen mukaan ja annoin käskyn vähän turhan aikaisin. Meni hyvin maahan. Loppuosan tuli hyvällä vauhdilla ja muistaakseni hyvään perusasentoonkin

Ruutu 10

Se oli hieno! Itse jännitin tätä eniten etukäteen, tää on mun paniikkiliike :). Meni tosi hyvällä vauhdilla, pysähty top-käskystä nopeesti ja kiepsahti muhun päin ja hyvin maahan (tosin lepoasentoon vaikka annoin maate käskyn ja piti antaa plats...). Lopussa tuli aika hyvään seuraamiseen, parempaan kuin itse seuraamisliikkeessä.

Hyppynouto 10

Siinä oli laitettu lituska merkki siihen linjalle josta liike piti aloittaa. Tärppä lähti tarjoamaan merkkiä liikkeen aloituspaikalle mentäessä ja piti oikein kaksi kertaa kutsua se sieltä pois. Näitäkin täytyy treenata. Kapula pomppi vähän vinoon vasemmalle mikä vaikeampi Tärpälle. Annoin takastullessa pienen-pienen kroppa-avun varmistaakseni että tulee hypyn kautta. En tiedä kuinka se näkyi, Tärpälle olisi varmasti riittänyt avuksi vain katseenkin siirtäminen.

Metallinouto 10

Se oli hyvä. En ainakaan muista siitä nyt korjattavaa.

Tunnari 9

Kapuloille mennessä jalalle koski yhteen väärään joka vähän liikkui. Heti omalle tultuaan otti varmasti suuhun ja toi vauhdilla. Kerran takastullessa korjasi otetta. Muuten oikein hyvä.

Kake 8

Jätettäessä teki lepo-asennon ja eka vaihto vielä istuminen mikä vaikein Tärpälle jos on tputtanut leuan maahan. Nousi kuitenkin heti ekalla istumaan, hieman nihkeästi mutta teknisesti puhtaasti. Samoin muuta vaihdot hyvä. Lopussa vaan tarvitsi perusasentoon lisäkäskyn.

Kokonaisvaikutus 10

Kisaaminen oli just niin hienoa kun olin odottanutkin. Ihanaa kun on koira joka ei paineistu kisatilanteesta ja käyttätyy kaikin tavoin kuten treeneissäkin. Se tekee kisaamisesta helppoa.

Illalla oli pakko vielä vähän aloitella plats ja lepo käskyjen erottelutreeniä :) Samoin Flow pääsi tekemään  olohuonetokoa. Jääviä joissa nyt pidin kädet seläntakana ettei saa apua niistä. Ensin liikkeestä istumista jota ei mokannut kertaakaan. Sitten seisomista ja maahanmenoa sekaisin,jossa ei myöskään mokaillut. Ja lopuksi kaikkia sekaisin, siinä lähti seisominen välillä sekaantumaan maahanmenoksi. Mutta istuminen edelleen joka kerta oikein.

Lisäksi Flowlle vähän katsekontaktin pitämistä perusasennossa ja häiriköin namikädellä. Sitäkin jo paremmin.

Team kyylärit ja Timantti lenkillä

Päivä tokotellen

Christan koulutuksessa tänään vietettiin päivä tokon merkeissä.

Flow teki ensin seuraamista. Siinä täytyy jatkaa häriötreenejä perusasennossa istuen, samalla tapaa mitä viime viikonloppuna aloitinkin. Lisäksi omineen treenatessa tehdä katsekontaktin pitämistreeni
ä häiriten itse vas kädellä jossa nami. Siinä tuli hyvin esiin että asia vaan ei ole vielä Flowlle selvä. Aion myös kokeilla lelulla samaa, uskosin että tsemppaa enempi kun palkkana on jotain mitä se todella haluaa.

Seuraamisen liikkeelle lähdöt nyt lennosta, niin kauan että nuo perusasennossa tehdyt katsekontakti treenit sujuvat. Samoin seuramisen yhteyteen häiriköintiä. Kun perusasennossa sekä seuraamisen yhteydessä tehdyt häiriötreenit sujuvat niin sitten harjoitellaan perusasennosta liikkeelle lähdöt ottaen häiriöt heti mukaan siihen joka saa sen muistamaan missä se katse pitikään olla. Eiköhän se ekan askeleen katseenntiputus tällä jää pois.

Seuraamisessa ei tarvitse enään lelua käteen. Menee rennompana ilman ja muutenkin jo voi mennä asiassa eteenpäin. Jos edistää niin heti oma liikkeen pysäytys ja odottaa että tulee oikealle paikalle. Kuitenkin niin nopeasti uudestaan liikkeelle ettei ehdi tehdä perusasentoa jotta saa vältettyä nyt perusasennosta liikkeelle lähdöt ja pään tippumisen.

Lisäksi tehtiin Flowlla jääviä. Nyt treeniä kädet selän takana ettei vahingossakaan tule annettua käsiapuja ja pääsee oppimaan rehellisesti käskyjen kuuntelua. Seiso ja maahan meni aika kivasti, toki velä sekaannuksiakin tuli. Niitä voi tehdä kuitenkin sekaisin. Istuminen on vaikein ja vähin harjoiteltu. Sitä nyt erillisenä niin kauan että saa kaikki kroppa-avut pois. Helposti tekee siinä seisomisen. Sen jäämiseen pois auttoi kun kävin vain nätisti fyysisesti korjaamassa haluttuun asentoon. Oli Flowllw paljon selkeämpää kuin uudella käskyllä istumaan ohjaaminen.

Kun jäävät sujuvat sekaisin itse peruutellen niin seuraavaksi voi lähteä tekemään jääviä siten että namia heittämällä ensin saadaan koira pois ohjaajan luota ja sitten ohjaajalla selkä koiraa päin ja siitä jääviä sekaisin. Tämän jälkeen kiertämiseen lähettämistä ja siinä jääviä sekaisin vaihdellen sekä
meno että paluumatkalla.

Tärppä teki vain yhden kierroksen ja huomisen kokeen takia tein seuraamista. Halusin saada hieman varmistusta kuinka jatkaa seuraamisprojektia. Christa tykkäsi että on hyvällä alulla Tärpän uusi seuraaminen. Nyt vaan riittävän tuon uuden tyylin vahvistamista että varmasti oppii sen kunnolla. Ei ollut huolissaan käden häivyttämisestä, koska Tärpän ajatus ei ole liikaa kädessä, se on enempi muistuttamassa sille uudesta seuraamisesta. Huomisen kokeessa teen seuraamisen vanhalla käskyllä kuten oli ajatellutkin.

Lisäksi tehtiin kaken eka vaihto (istu) käskytyksellä  jonka teki hyvin. Lisäksi perusasennosta maahan mennessä ei laittanut päätä alas :). Saa nähdä laittaako huomenna kokeessa paikallaolossakaan... Täytyy vielä miettiä jätänkö sen huomisen kokeessa millä käskyllä paikallaoloon.

Myös liikkeestä istuminen tehtiin käskytyksellä. Sekin sujui, jee :)

Siistiä päästä huomenna kokeeseen Tärpän kanssa! Ei meinaisi malttaa odottaa ja mua jännitää jo nyt,   NIIN huippua!!